Lähetyssihteeri Susanna Roitto harrastaa virkkausta: Käsityön idea lähtee joko tarpeesta, langasta tai tunteesta

Susanna Roitto ei tee käsitöitä myyjäisiin, vaana kunkin työn sen saajaa ajatellen, rukoillen. - En tykkää sännöistä käsitöissäkään, vaikka toki ymmärrän niiden merkityksen. Kuva: Johannes Wiehn.

Susanna Roiton oli helppo kasvaa käsityöihmiseksi. Äiti Seija ja isoäiti Beata antoivat iloisen esimerkin.

Ekaluokalta kesälomalle päästyään tyttö opetteli nypläämään. Lukiossa hän haaveili teatteripuvustajan ammatista.

Seurakunta veti lopulta vahvimmin, ja diakonissa löysi paikkansa lähetyssihteerinä. Käsityöt säilyivät rakkaana harrastuksena, jossa luonnistuu lähes kaikki.

Suurin palaute tulee virkkuutöistä. Omatekoista takkia ei Roitto päältään myy, mutta ottaa tilaustöitä lankojen hinnalla – jos tilaaja lupaa lahjoittaa lisäsumman lähetystyölle.

Parikymmentä vuotta meni ilman käsitöitä, kun Roiton kädet kolmekymppisenä kipeytyivät. Sylikin täyttyi kolmesta lapsesta.

Kuutisen vuotta sitten vanha ystävä löytyi uudelleen.

– Sairastuin vakavaan työuupumukseen. Terapeuttini vinkkasi, että elämäniloa voisi löytyä taas käsitöistä.

NIINPÄ SUSANNA Roitolla on paitsi television ääressä myös kokouksissa mukanaan virkkuu- tai neuletyö. Jos lanka loppuu kesken, varalla on värityskirja.

– Käsillä tekeminen auttaa keskittymään, kaikkeen muuhunkin.

Nykyään Roitto pitää uupumistaan parhaana lahjana ikinä.

– Ihminen on kuin omenapuu. Oksia pitää välillä karsia, että tulisi taas hedelmiä – ehkä vähemmän, mutta parempia.

Nyt viisikymppinen tekee ihan luvan kanssa sitä, mitä suuresti rakastaa. Omassa onnellisessa kuplassaan hän ahmii värejä, jotka palasivat elämään pimeyden jälkeen. Suosikki on taivaansininen. Mustaan hän koskee vain poikkeustapauksissa.

– Se on liian rankka väri, vaikea nähdä ja tehdä. Isäni kuoltua virkkasin itselleni mustan huivin, mutta siinäkin on välissä hentoa hopeaa keventämässä.

Käsityön idea lähtee joko tarpeesta, langasta tai tunteesta.

Viimeksi Roitto teki huivin läheiselleen, joka oli menettänyt puolisonsa. Päävärinä oli rakkaudenpunainen, seuranaan hitunen taivaan valkoista ja pari viirua surunmustaa.

Susanna Roitto on Kuusankosken seurakunnan lähetyssihteeri.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!

Edellinen artikkeliPiispainkokous hyväksyi esityksen kahdesta avioliittokäsityksestä, mutta ei yksimielisesti
Seuraava artikkeliMuistokirjoitus: Jaakko Ahvenainen 1948 – 2023

Ei näytettäviä viestejä