Järvenpäässä viime viikolla 31.3.–3.4. pidetty Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäinen lähetyskumppanuusneuvottelu oli Kirkon lähetystyön keskuksen koolle kutsuma, mutta mukana olivat myös kaikki luterilaisen kirkon seitsemän virallista lähetysjärjestöä ja Kirkon Ulkomaanapu.
Kotimaa Pro pyysi kaikkien järjestöjen edustajia arvioimaan omasta näkökulmastaan sitä, miltä osin Järvenpään neuvottelu oli onnistunut ja mitä tavoitteita saavutettiin, sekä sitä, mitä mahdollisesti jäi käsittelemättä tai miten neuvottelu ei muuten ollut toiveitten tai odotuksien mukainen.
”Kaikkein vaikeimmista asioista vaiettiin”
Lähetysjohtaja Pekka Mäkipää, Evankelis-luterilainen Lähetysyhdistys Kylväjä.
Kirkon lähetystyön keskus hoiti järjestelyt hienosti, tunnelma oli erinomainen ja keskustelut antoisia. Maksamalla vieraiden matkat ja konsultaation kulut, kirkkomme osoitti paitsi vieraanvaraisuutta, myös konkreettisesti kiinnostuksen lähetyskumppanuuteen. Etukäteen pyydetyt vastaukset kirkoilta jaettiin kaikille osallistujille. Jatkoimme Kylväjän kumppaneiden kanssa niiden syventelemistä omassa neuvottelussa. Heidän palautteensa oli etupäässä rohkaiseva.
Eri kirkoista tulevien ryhmäkeskustelut koettiin varsin hyvinä. Kriittisiä oltiin kirkkoliittojen edustajien akateemisiin esityksiin. Luottamuksen puutteesta kertoi se, että kaikkein vaikeimmista asioista vaiettiin. Kirkkomme jakautuminen tuli silti esiin. Edustajille oli tärkeää nähdä kirkko järjestöjen takana. Konsultaatio saattoi myös käynnistää monenkeskisiä yhteyksiä ja pyrkimystä viedä evankeliumi uusille alueille.
”Diakoniakeskustelu oli arvokasta”
Kansainvälisen ohjelman johtaja Tomi Järvinen ja sidosryhmäpäällikkö Asta Turtiainen, Kirkon Ulkomaanapu.
(Järvinen) Omasta mielestäni arvokasta oli diakoniakeskustelu. Vaikka se osin lipsahtikin vähän julistus- ja diakoniamissioiden vertailuksi, se oli jälleen arvokasta. Oikein ymmärrettynä ja sovellettuna se on myös positiivinen haaste Suomen kirkolle.
(Turtiainen) Neuvottelu oli arvokas mahdollisuus tavata etelän kirkkojen edustajia ja kuulla heidän kokemuksiaan ja ajankohtaisia kuulumisia todellisuudesta, jossa kirkot tänään toimivat. Tämänkaltaiset tapaamiset ovat hyvä keino rakentaa kumppanuutta. Erityisesti diakoniasta käydyn keskustelun koimme tärkeäksi. Keskusteluilmapiiri oli avoin ja kuunteleva. Toivottavasti tapaamiselle seuraa jatkoa.
”Kaikki lähetysjärjestöt olivat tasa-arvoisina mukana”
Kansainvälisen kumppanuustoiminnan johtaja Timo Reuhkala, Medialähetys Sanansaattajat.
Kumppanuusneuvottelun paras anti oli siinä, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko otti selvästi lähetystyössä johtajan roolin ja kaikki lähetysjärjestöt olivat tasa-arvoisina mukana omalla panoksellaan ja omilla yhteyksillään.
Neuvotteluun oli kutsuttu vain yhteistyökirkkoja mutta ei järjestöjä (paitsi LML ja KMN). Sansa työskentelee enemmän järjestöjen kanssa, mutta Sansan monet yhteistyökirkot olivat läsnä neuvottelussa. Toivottavasti kokoukset jatkuvat ja myös kansainvälisiä organisaatioita kutsutaan mukaan. Martin Jungen puheenvuoro oli tärkeä, koska Suomessa on varsin vähän tietoa LML:n toiminnasta tai se tieto on hyvin harvojen ihmisten hallussa.
Neuvottelun lomaan olisi pitänyt jättää pidempiä taukoja verkostoitumista varten. Myös ohjelman venyminen ja lyhyiden taukojen kaventuminen vielä lyhemmiksi oli huono asia.
”Keväinen Kristus-allergia yllätti”
Lähetysjohtaja Mika Tuovinen, Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys.
Jo konsultaation järjestäminen oli suuri asia. Tärkeää oli tutustua yhteistyökirkkoihin ja kuulla niiden ääntä. Hienoa oli, että yhteistyökirkoilla oli mahdollisuus verkostoitua keskenään. Saimme mahdollisuuden kutsua omat kumppanimme Ryttylään, jossa kerroimme tarkemmin Kansanlähetyksestä ja pohdimme yhteistyötämme. He näkivät, mistä me tulemme ja millaisia me olemme kotipesällä. Hyvä, että kirkkomme monipuolinen lähetys aukeni monelle. Toivon, että tämä ei ollut viimeinen konsultaatio.
Luennot olivat hyvin erilaisia. Tällaisessa lähetyksen agendasta nousevassa luterilaisten kirkkojen konsultaatiossa olisin toivonut selvempää puhetta Kristuksen ainutlaatuisuudesta, lain ja evankeliumin erottamisesta, uskon välttämättömyydestä ja evankeliumin julistamisesta niille, jotka sitä eivät ole vielä kuulleet. Välillä oli tunne, että keväinen Kristus-allergia on yllättänyt.
”Luterilainen teologia jäi pahasti taka-alalle”
Lähetysjohtaja Pekka Huhtinen, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys.
Lähetyskumppanuusneuvottelu oli historiallinen, ensimmäinen laatuaan. Poikkeuksellisen vaativat käytännön järjestelyt oli hoidettu hyvin. Uskon, että osallistujille jäsentyi entistä selkeämmin kirkkomme lähetystyön toteutusrakenne kirkon seitsemän virallisen lähetysjärjestön kautta. Kumppaneiden keskinäinen kohtaaminen viritti hyviä keskusteluja. Harmi, että luterilainen teologia jäi pahasti taka-alalle. Ei ihme, että kokoussalissa kyseltiinkin luterilaisen identiteetin perään – ilman vastausta.
Alku- ja loppumessujen toteutuksessa olisin odottanut sellaista vieraanvaraisuutta ja kulttuurisensitiivisyyttä, että kaikki olisivat voineet hyvillä mielin osallistua. Tässä kohden kuului pikemmin isännän ääni kuin kumppanin ääni. Lähetysjärjestöjen edustus olisi pitänyt olla huomattavasti suurempi.
”Naisten puheenvuorot jäivät vähiin”
Kotimaantyön johtaja Satu Kantola, Suomen Lähetysseura.
Kumppanuusneuvottelu vahvisti kirkon ja sen seurakuntien omistajuutta lähetystyöstä ja se oli varmasti myönteinen viesti globaalille kumppanikirkkojen joukolle. Lähetysseuran oman, varsin myönteisen kumppanuusneuvottelun jälkeen oli mahdollista syventää juuri tätä näkökulmaa kumppaneille.
Neuvottelun ilmapiiri on yhteistyölle myönteinen ja avoin. Kristuksen kirkon kokonaisuus tuli hyvin ilmi siinäkin, että kumppanit löysivät mahdollisuuksia tukea myös toinen toisiaan. Kokonaisvaltaisen lähetyksen näky oli varsin selkeästi esillä puheenvuoroissa ja keskusteluissa.
Kirkkoliittojen johtajien puheenvuorot olivat kiinnostavia, mutta vielä enemmän olisi voinut antaa tilaa kumppanikirkkojen edustajien puheenvuoroille. Nyt puheenvuoroja käyttivät yleiskeskustelussa vain kirkkojen johtajat, miehet, ja naisten puheenvuorot jäivät vähiin.
”Päästiin aitoon dialogiin”
Pääsihteeri Markku Kotila, Suomen Pipliaseura.
Olin mukana työryhmässä, joka valmisteli lähetyskumppanuusneuvottelun ohjelmaa ja teki esityksen tavoitteiksi. Merkittävä osa asetetuista tavoitteista tavoitettiin. Alun tunnusteluvaiheen jälkeen päästiin aitoon dialogiin. Kumppanuus on parhaimmillaan silloin, kun molemmat osapuolet oppivat jotain uutta.
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on pidemmän ajan etsitty keinoja lähetystyön aseman vahvistamiseksi. Hiippakunnallisen kansainvälisen työn hiippakuntasihteerit ovat juuri käynnistämässä työtään. Kirkon lähetystyönkeskus on saanut lisäresursseja.
Lähetyskumppanuusneuvottelu saattoi kirkot uudella tavalla keskusteluyhteyteen. Kaikki tämä vahvistaa kirkon ja sen seurakuntien omistajuutta lähetystyössä. Tämä kehitys sopii hyvin Pipliaseuralle, koska seuran omistajia ovat juuri seurakunnat ja kirkot.
”Kirkko haluaa turvata lähetystyön myös tulevaisuudessa”
Lähetysjohtaja Brita Jern, Svenska Lutherska Evangeliföreningen.
On hyvä, että kirkko järjesti tällaisen suuren lähetyskonsultaation juuri tänä aikana, jolloin monet kyseenalaistavat kirkon lähetystyön. Tätä panostusta voidaan pitää merkkinä siitä, että kirkko tietoisesti haluaa turvata lähetystyön myös tulevaisuudessa.
Positiivista oli, että eri yhteistyökirkot saivat tavata toisiaan. Keskustelunavauksia kuuntelemalla sai hyvän kokonaiskuvan kirkon ja sen seitsemän lähetysjärjestön erilaisista kontakteista ympäri maailman.
Yhteistyökirkot olivat etukäteen saaneet vastata kysymykseen siitä, mitkä ovat niiden suurimmat haasteet. Ne nimesivät kristillisen ja luterilaisen identiteetin monikulttuurisessa kontekstissa erääksi suurimmista ajankohtaisista haasteista. Tämän kysymyksen käsittelylle olisi voitu hyvin antaa enemmän tilaa. Toivottavasti se voidaan ottaa esille tulevissa konsultaatioissa.
Kuva: Joanna Lindén-Montes/KMN