Arja Penttisen mukaan kirkkotyönantajan kanssa havaituista ongelmista otetaan nykyisin aiempaa vähemmän yhteyttä.
– Yhteydenottoja oli 2000-luvun alussa paljonkin. Niiden vähentyminen on hyvä merkki. Toisaalta tilanne on polarisoitunut. Kaapista tulleita ja parisuhteensa rekisteröineitä työntekijöitä kohtaan on aluksi hyökätty, mutta hyökkäys on jäänyt lyhyeksi ja työrauha on saatu takaisin. Pienimmissä seurakunnissa on menty vielä syvemmälle piiloon. Tuntuu käsittämättömältä, että vuonna 2012 voi olla vielä ihmisiä, jotka eivät ole koskaan tavanneet toista seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvaa kirkon työntekijää, Penttinen sanoo.
Penttisen mukaan Yhteys-liikkeen puolella toimii lähimmäisverkosto, joka tarjoaa apua ristiriitatilainteisiin työnantajan kanssa ja vie sitä tarvittaessa eri paikkakunnille. Penttinen on tämän ryhmän perustajajäsen.
Arcus tavoittaa noin parisataa eri kirkkojen työntekijää, luottamushenkilöä ja teologia. Luterilaisten seurakuntien lisäksi verkoston piirissä on henkilöitä ortodoksisesta kirkosta ja vapaista suunnista.
– Alusta asti on pidetty tärkeänä, että sisarkirkkomme ortodoksit ovat hyvin läheisesti mukana. 2000 -luvulla yhteydet ovat olleet yhä kiinteämmät. Meillä on kontakteja myös vapaiden suuntien seksuaalivähemmistöihin, jotka ovat melkein näkymätön joukko. Kun monissa vapaissa suunnissa lähestyy sielunhoitajaa, kehotetaan tekemään parannus ja seurauksena on rukoussessio, jossa ajetaan pahimmillaan ulos pahaa henkeä. Ajan kuluessa asenteet ovat muuttuneet. Monissa työyhteisöissä ei ole mikään uutinen, että työtoveri on erilainen ja elää erilaisen perheen kanssa. Varsinkin nuoret työntekijät ja tavallinen kirkkokansa suhtautuu tällaisiin tilanteisiin jouhevasti. On tärkeää, että kirkko keskittyy perussanoman ja pyhän välittämiseen ihmisille ja ohjaa kaikkia ihmisiä hyvään elämään, toteaa Penttinen lopuksi.
Sitä kuinka parisuhteensa rekisteröineet jakautuvat eri kirkon työntekijäryhmiin kartoitetaan Penttisen mukaan parhaillaan.