Israelilaisista terapeuteista, opettajista ja opinto-ohjaajista koostuva ryhmä vieraili toukokuisessa Helsingissä ja tutustui suomalaiseen opetusjärjestelmään. 34 naisen opintomatka Suomeen oli samalla pieni hengähdystauko auttajien arjesta.
– Hengitä! Muista hengittää, ohjeistaa Deganit Rotem, ryhmänvetäjä, ensimmäistä, joka uskaltautuu pulahtamaan vilpoisaan Nuuksion Kaitlampeen. Rotem laskee minuutteja, ja kun kolme minuuttia on täynnä, hän kertoo uimarin saavuttaneen kylmäuinnin hyödyt.
Rotem itse on ottanut kylmäuintiin varaslähdön, kuullut sen hyödyistä ja harjoitellut sitä jo Israelissa. Melkein jokainen ryhmäläinen uskaltautuu kokeilemaan uimista. Sen jälkeen lämmitellään savusaunassa ja harjoitellaan vihtomista. Hiljainen järvimaisema kirvoittaa naiset ylistämään kilvan Suomea, edessä avautuvia näkymiä ja saunomista.
Aiemmin päivällä ryhmä on vieraillut Espoon Kristillisellä koululla, jossa naiset ovat tutustuneet päiväkotiin, esikouluun, ala- ja yläkouluun sekä koulun pedagogisiin menetelmiin. Ihastusta herätti erityisesti pulpetti, jossa on seinät ja katto luoden oppilaalle oman tilan ja mahdollisuuden rajata pois häiritsevät tekijät ympäriltä. Myös kaapista ulos vedettävät päiväkodin sängyt tallentuivat moneen kännykkään. Erityisen vaikuttuneita ryhmän jäsenet olivat opettajien autonomiasta ja kutsumuksesta, jota opettajat ja muu henkilökunta selvästi tunsi työtään kohtaan.
Espoon perhekeskuksessa ryhmän jäsenet näkivät, miten saman katon alle on koottu kaikki lapsiperheiden palvelut hammashoidosta ja äitiysneuvolasta alkaen sekä kuultiin Theraplay-menetelmästä, jota käytetään lapsen ja vanhemman kiintymyssuhteen lujittamiseksi.
Viiden päivän ohjelma oli täyteen pakattu. Jo aamuseitsemältä naiset olivat syöneet kosher-aamiaisen Chabad-keskuksessa Katajanokalla, ja siitä oli alkanut tiivis ohjelma täynnä kokemuksia ja elämyksiä.
Opintomatkan järjestäjänä toimi israelilainen Taazumot-järjestö, joka on erikoistunut sosio-emotionaaliseen oppimiseen. Järjestö toimii valtiovaroin ja kouluttaa opettajia, lastentarhaopettajia, lastenhoitajia, opinto-ohjaajia, psykologeja ja terapeutteja.
GAZAN SODAN puhkeamisen jälkeen järjestön palveluiden kysyntä on kasvanut ennennäkemättömällä tavalla. Ymmärrettiin, että sosiaaliset taidot muodostavat lapsille ja nuorille voimavaran, ja että sosiaalinen tukiverkosto auttaa selviytymään traumasta ja kriisistä.
Tohtori Odelia Elkobi, järjestön perustaja ja toiminnanjohtaja, kertoo, että Hamasin iskun jälkeen 7.10.2023 järjestö on keskittynyt erityisesti trauman käsittelemiseen sosiaalisen tuen avulla.
– Työskentelimme päiväkodeissa, joissa lapsia tai heidän perheenjäseniään oli surmattu, tai lasten tuttuja ja sukulaisia oli viety panttivangiksi Gazaan. Moniin päiväkoteihin ja kouluihin otettiin vastaan lapsia perheistä, jotka olivat menettäneet kotinsa hyökkäyksessä. Noin 130 000 lasta etelästä, Gazan kaistalta ja Pohjois-Israelista evakuoitiin muihin osiin maata. Perheet, lapset ja henkilökunta joutuivat kohtaamaan täysin uuden todellisuuden, Elkobi pohtii.
Osa evakkoperheistä muutti asumaan isovanhempien luokse, jotkut täysin tuntemattoman perheen luokse, joka avasi evakoille ovensa. Osa asui hotelleissa pienissä huoneissa pitkiäkin aikoja.
Odelia Elkobi kertoo, että kouluissa esiintyi traumoja, ulkopuolelle sulkemista ja ristiriitoja. Joillakin alueilla perustettiin kokonaisia evakkokouluja. Lapset joutuivat kaiken keskellä käsittelemään omaa evakuointiaan ja opettajat tämän lisäksi myös kasvattajan rooliaan. Taazumot tarjosi tukea uusille kouluille ohjaamalla opetushenkilökuntaa yhteenkuuluvuuden tunteen ja ryhmähengen luomisessa, jotta oppilaat tuntisivat olonsa turvalliseksi ja pystyisivät oppimaan.
Oppilaitoksista tuli pyyntöjä ohjeistukselle, miten evakkolapsi otetaan vastaan luokassa, jossa oppilaat jo tuntevat toisensa. Järjestö kehitti siihen mallin, joka otettiin käyttöön valtakunnallisesti.
Elkobi kertoo, että sosiaalinen integroituminen tukee henkistä hyvinvointia ja luo edellytykset oppimiselle. Jos uusi lapsi ei pääse heti mukaan ryhmään, hän jättäytyy helposti pois.
– Teimme opettajille videon vastaanottoseremoniasta. Se menee näin: Kun uusi lapsi tulee luokkaan, opettaja pyytää häntä esittäytymään ja kertomaan, mistä hän on tullut. Sitten opettaja kääntyy muiden lasten puoleen ja pyytää heitä kertomaan uudelle oppilaalle millainen meidän luokka on. Jokainen oppilas etsii lauseen, joka kuvailee luokkaa. Sitten opettaja kysyy, onko uudella oppilaalla kysymyksiä. Hän haluaa ehkä tietää, milloin koulussa syödään. Mitä teen jos myöhästyn koulukuljetuksesta. Joskus lapsilla on erikoisiakin kysymyksiä, mutta on tärkeää, että hän saa vastauksen häntä askarruttaviin asioihin. Muut oppilaat vastaavat hänelle, ja uusi oppilas toivotetaan tervetulleeksi ja liittymään mukaan.
Yhdessä luokassa järjestö auttoi luokan tulehtuneen ilmapiirin kanssa. Viidesluokkalaiset tytöt riitelivät niin paljon, että lopulta lopettivat koulunkäynnin. Tilanne johti siihen, etteivät vanhemmat pystyneet enää käymään töissä. Taazumot kutsuttiin auttamaan ristiriitojen selvittämisessä ja yhteishengen luomisessa.
TARPEITA OLI paljon ja uusia menetelmiä oli kehitettävä uudessa tilanteessa.
Elkobi kertoo, että järjestönä he olivat uuden edessä, kun päiväkodeissa oli pieniä, traumatisoituneita lapsia.
Heidän kanssaan ei voi työskennellä tunnetasolla samalla tavalla kuin aikuisten kanssa. Jos lapsi ei enää leiki, hänet on palautettava vähitellen leikin pariin. Meillä oli lapsia, jotka olivat menettäneet esimerkiksi setänsä tai heidän isänsä oli joutunut panttivangiksi. Loimme mallin, jonka avulla lapset pystyvät palaamaan vähitellen leikkimään traumasta huolimatta. Lasta, joka ei leiki, kutsutaan mukaan leikin kautta ja kannustetaan liittymään joukkoon.
Lapsia oli tärkeä myös rauhoittaa.
– Pyysimme lapsia piirtämään, miten he rauhoittuvat. Piirustus on lapsen oma työkalu. Jos lapsi on rauhaton tai peloissaan, hän voi ottaa piirustuksen esiin laatikosta ja muistuttaa
itseään omasta rauhoittumiskeinosta. Lähetimme piirustukset myös vanhemmille, jotta niitä voitaisiin käyttää kotona. Vanhempien on tärkeä löytää yhteinen kieli lasten kanssa, Elkobi sanoo.
ODELIA ELKOBI kertoo, että osa järjestön työntekijöistä ovat kärsineet sodasta itsekin. Osa on joutunut evakkoon, monella on puoliso, lapsi tai vävy asepalveluksessa. Osa on menettänyt lapsensa tai muun läheisen.
– Jokainen on menettänyt jonkun tai hänellä on läheinen, joka on menettänyt rakkaimpiaan. Eräs työntekijämme joutui evakkoon ja asui pienessä hotellihuoneessa puole vuoden ajan. Naapurini menetti lapsensa. Kun tyttäreni mies joutui lähtemään asepalvelukseen Libanoniin, tyttäreni oli tulla hulluksi huolesta, joten hän muutti takaisin asumaan meille kotiin, kertoo kuusilapsisen suurperheen äiti Elkobi, joka samaan aikaan johtaa Taazumot-järjestön 70 työntekijää.
Miten auttajat itse jaksavat raskaassa, pitkittyneessä sotatilanteessa? Vastaus on Elkobilla valmiina.
– Arki parantaa. Muiden auttaminen auttaa jatkamaan eteenpäin. On mahtava tunne, kun saamme lapset takaisin kiinni elämään. Se antaa merkityksellisyyden tunteen.
Odelia Elkobi on kiitollinen Suomen matkasta, jonka toteutuminen oli pitkään tilanteesta johtuen epävarma. Tiiviistä ohjelmasta huolimatta opintomatka virkisti ja antoi energiaa.
– Suomi oli unohtumaton kokemus. Meidät otettiin joka paikassa vastaan lämmöllä ja kunnioituksella. Kiitos teille!
Taazumot-järjestö on perustettu vuonna 2011. Järjestö järjestää kasvatusalan ammattilaisille eri pituisia koulutuksia kolmesta kuukaudesta kahteen vuoteen. Järjestö tekee yhteistyötä valtakunnallisesti 200 koulun kanssa. Lisäksi järjestö valmentaa satoja varhaiskasvatuksen ammattilaisia ja työskentelee vuosittain tuhansien päiväkotilasten kanssa.
Ilmoita asiavirheestä