Kurussa vapaaehtoiset kantavat koko seurakuntaa – ”Annan heille vapaat kädet”

Ylöjärven seurakuntaan kuuluvan Kurun kappeliseurakunnan aluekappalainen Leena Jalkanen on saanut sydämelleen unelman, että jokainen seurakuntalainen voisi löytää itselleen sopivan palvelupaikan ja tulisi mukaan toimintaan

– Haluaisin laajentaa seurakunnan toimintaa siten, että se kutsuisi entistä enemmän väkeä yhteiseen tekemiseen, koska sen kautta syntyy osallisuus.

Kurussa on noin 2 600 asukasta, joista seurakunnan vapaaehtoisina toimii yli 100 henkilöä. Täysin tarkkaa lukumäärää ei ole tiedossa, mutta yhteystietoja ollaan siirtämässä vapaaehtoiset.fi sivustolle. Jalkanen olettaa, että aivan kaikki mukanaolijat eivät halua antaa sinne tietojaan. Toiveena on saada rekisteröimättömiltäkin vapaaehtoisilta edes puhelinnumerot yhteydenpitoa varten.

– Muutama vuosi sitten kutsuin kirjeellä kahville kaikki henkilöt, joiden osoitetiedot olivat tallessa. Uusi kokoontuminen on jo ajatuksissa.

– Pidän tärkeänä, että mielekästä tekemistä löytyy jokaiselle, joka haluaa osallistua. Kahvinkeittäjien tai ehtoollisavustajien lisäksi esimerkiksi puutöiden tekijälle pitäisi löytyä oma paikka osana seurakuntaa. Lionsit rakensivat vapaaehtoistyönä hautausmaallemme aidat ja kasvatustyön toimikunnan vapaaehtoiset maalasivat leirikeskuksen, Jalkanen kertoo.

Vapaaehtoiset pitävät kerhoja myös kodeissa

Yhdessä tehden hoituvat isotkin vastuutehtävät, ja pienempiä Kurussa on tarjolla todella paljon.

Vuosittain järjestetään muutamat isot myyjäiset, joissa arpajaiset toimivat sillä taktiikalla, että jokainen halukas tuo palkinnoksi mitä tahtoo. Samalla periaatteella toimivat eri kylien kerhojen arpajaiset sekä vapaaehtoisten pyörittämä lähetyksen kirpputori myyntituotteineen.

– Vapaaehtoistyötä on sekin, että meillä pidetään kerhoja myös seurakuntalaisten kodeissa, Leena Jalkanen mainitsee.

Jalkanen on miettinyt, miten siihen reagoitaisiin, jos kirkon tiloissa joku vapaaehtoinen siirtelisi vaikka pöytiä ja yksi niistä menisi rikki.

– Julkisen tilan huonekalut ovat kalliita, mutta silti se olisi vain yksi pöytä. Vapaaehtoisilta voisi löytyä joku uusi ja upea idea pöytien järjestämiseksi, vaikka työntekijä näkisi eri tavalla salin järkevän kalustamisen.

Vapaaehtoiset antavat seurakunnalle aikaansa ja oman panoksensa, josta koituu iloa, hyötyä ja apua kaikille muille seurakuntalaisille.

– Meillä ei järjestettäisi yhtä ainutta isoa tapahtumaa, jos ei olisi vastuuta kantavien ihmisten joukkoa, Jalkanen toteaa.

Avainten haltijalla on valtaa

Kurussa avaimet pyritään antamaan kaikille, jotka niitä tarvitsevat. Esimerkiksi seurakuntatalon avaimia löytyy yli 30 henkilön hallusta.

Kirkot ovat arvokiinteistöjä isoine vastuukysymyksineen, joten Ylöjärvellä on tehty linjaveto, että vain työntekijät tai huoltomiehet voivat avata niiden ovet.

– Tärkein perustelu on se, että meidän on tiedettävä, mitä kirkon tiloissa tapahtuu. Avainten valta on kuitenkin aika kovaa vallankäyttöä, jota olisi hyvä joskus pohtia.

Kurussa vapaaehtoiset ovat luotettavia, eikä koskaan ole sattunut mitään ikävää, Jalkanen painottaa. Haastavia tilanteita on sen sijaan syntynyt muun muassa silloin, kun kirkkotila on laitettu valmiiksi hautajaisia varten ja sisään onkin mennyt ihmisiä kirkkoa katsomaan.

– Kerran ulkopuoliset nuoret ihmiset tekivät nuotion seurakuntataloon, ja kerran tilaisuuden jälkeen sisään jäänyt henkilö oli murtanut ovia ja penkonut kaappeja, Jalkanen muistelee.

Näkemyseroista on kyse silloin, jos seurakunnan intressit jonkin tilaisuuden järjestämisestä ovat erilaisia kuin jonkun seurakuntalaisen tai vapaaehtoisen. Esimerkeiksi Jalkanen nostaa tilan funktion, millaisia tilaisuudet ovat ja mikä niistä nousee ensisijaiseksi vaihtoehtojen joukosta.

Vapaaehtoiset välittävät viestejä papille

Kurun seurakunta on pieni, mutta tapahtumia on runsaasti. Työntekijävetoisena toiminta köyhtyisi melkein olemattomiin.

– Kurussa seurakuntalaiset kantavat seurakuntaa! Meillä partio vedetään täysin vapaaehtoisin voimin, samoin yksinäisiin ja palvelukodin vanhuksiin keskittyvä ystäväpalvelu. Isot juhlapyhät pysyvät pystyssä vain vapaaehtoisten ansiosta, Leena Jalkanen sanoo.

Yhdessä tekeminen antaa Jalkaselle voimaa. Aina löytyy ihmisiä, joille hän voi soittaa, kun tarvitsee tietoa tai apua. Vapaaehtoiset ovat myös viestintuojia, joiden kautta kulkee tietoa myös niiltä, joilla on korkea kynnys soittaa papille.

– Monet vapaaehtoiset ovat tunnettuja paikkakunnalla, joten heille on ensin helpompi kertoa asioistaan. Sitten nämä rinnallakulkijat ottavat yhteyttä minuun.

Vastuun jakaminen on persoonakysymys: ”Mieluiten annan vapaat kädet”

Kurussa työntekijät arvostavat suuresti vapaaehtoisia. Aluekappalaisen arki on työntäytteistä, joten Leena Jalkanen tuntee pienen piston sydämessään, koska haluaisi enemmän aikaa kohdata palvelualttiita seurakuntalaisia.

– Tahtoisin nimenomaan kuulla heidän jaksamisestaan, ajatuksistaan ja toiveistaan. Heidän tulisi tuntea tulevansa kuulluksi ja nähdyksi.

– Vahva visioni on, että seurakunta ei ole jakautunut työntekijöihin ja vapaaehtoisiin, vaan olemme kaikki yhtä ja samaa joukkoa. Työntekijöiden tehtävänä on tukea ja auttaa sekä antaa vastuuta, mikä on minulle ehkä liiankin helppoa.

Jalkanen painottaa, että toiminta saa olla tekijöidensä näköistä.

– Aikuiset ihmiset tekevät oman osuutensa, vaikka homma ei aina menisi niin kuin itse olen visioinut. Lopputulos on silti ollut usein jopa parempi.

– Jotkut ehkä kaipaisivat enemmän ohjausta, mutta mieluummin annan vapaat kädet. Sitten tulen mukaan, jos tulee ongelmia tai tarvitaan apua.

Persoonansa mukaisesti aluekappalainen katsoo, mitä tapahtuu, ja olettaa kaikkien kantavan vastuunsa. Jos joku ei sitä kanna tai vastuunkantajaa ei löydy, niin tilanteessa keksitään lennossa jokin muu ratkaisu.

– Minulle hyvin sopiva spontaani toimintatapa on raskasta heille, jotka haluavat toimia tarkan suunnitelman mukaan. Onneksi hyvin suunnitellun jutun kohdalla voi tarvittaessa joustaa, joten lopputulos on sama erilaisesta tulokulmasta huolimatta, Leena Jalkanen naurahtaa.

Kuva: Merja Salonen

Lue myös:

Nuorin Mummon Kammarin vapaaehtoinen on nelikuinen vauva

Vapaaehtoistyö ja ympäristötaide kukoistavat Keiteleen seurakunnassa

Seurakunnat kouluttavat vapaaehtoisia tekemättä siitä numeroa

Kulmakiven vapaaehtoisena kasvaa luottamus omiin kykyihin

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.

Edellinen artikkeliKapituleissa meneillään viisi selvitystä sateenkaaripareja vihkineistä tai siunanneista papeista
Seuraava artikkeliViittomakieli luo teologiaa – katso myös video

Ei näytettäviä viestejä