Jos Timo Kaukomaalle, 47, olisi 2010-luvun alussa kerrottu, että muutaman vuoden päästä hänestä tulee pappi ja hieman myöhemmin Kuortaneen kirkkoherra, hän tuskin olisi uskonut.
Tuolloin koko elämänsä Helsingissä asunut Kaukomaa valmisteli sosiologian alan väitöskirjaa ja oli suuntaamassa tutkijan uralle. Kirkosta hän oli eronnut, koska piti kristinuskoa ”ihan höpöhöpö-juttuna”.
Joskus elämän suunta voi kuitenkin kääntyä rajustikin.
Kaukomaa aloittaa Kuortaneen kirkkoherran virassa 1.11. Seurakunta on hänelle jo tuttu, sillä hän on työskennellyt Kuortaneen vs. ja vt. kirkkoherrana viime vuoden syyskuun alusta lähtien.
– Vuonna 2013 minulle tuli ihan puskista hengellisen työn kutsumus, voisi sanoa kääntymyskokemus. Jätin aiemman uran ja antauduin hengelliselle polulle.
TIMO KAUKOMAAN elämän voi karkeasti jakaa kahteen jaksoon. On aika ennen kesää 2013 ja aika sen jälkeen.
Kaukomaa syntyi 1978 Helsingin Käpylässä tavalliseen luterilaiseen työläisperheeseen. Pieni Timo kastettiin, mutta muutoin perheen suhde kirkkoon oli etäinen.
Kotona kukaan ei esimerkiksi opettanut rukoilemaan. Lapsena Kaukomaa silti hapuili iltarukouksia, mutta vähitellen lapsenusko kuitenkin karisi.
Parikymppisenä Kaukomaa etsi vastauksia kysymyksiinsä itämaisista uskonnoista. Hän luki muun muassa populaaria hindulaista kirjallisuutta ja yritti löytää rauhaa harjoittamalla meditaatiota.
Harjoitus ei tuottanut toivottua tulosta: rauhan sijaan mieleen nousi väkivaltaisia mielikuvia.
– Itämainen meditaatio ja siihen liittyvät muut harjoitukset vain lisäsivät pahoinvointiani ja jätin ne pois, Kaukomaa kertoo.
Kaukomaa haki ja pääsi opiskelemaan sosiologiaa ja vietti tavanomaista nuorten miehen elämää. Kristinusko ei siihen kuulunut, ja jossain vaiheessa hän päätti erota kirkosta.
Myöhemmin Kaukomaa jatkoi jatko-opiskelijana Helsingin yliopiston sosiologian laitoksella ja työskenteli tutkijana kansainvälisessä ja monitieteisessä tieteen huippuyksikössä Vuorikadulla. Kun teologinen tiedekunta muutti naapuriin käytävän toiselle puolelle, Kaukomaa mietti mielessään, mitä ”nuo uskovaiset” siellä tekivät.
Tuolloin hän ei vielä tiennyt, että aloittaisi ennen pitkää itsekin teologian opinnot.
Kaukomaa päätti kokeilla jotain muuta: hän pyysi avuksi Jumalaa.
RATKAISEVA KÄÄNNE tuli heinä-elokuun taitteessa vuonna 2013. Tuolloin Timo Kaukomaan elämässä oli monia avoimia ja suuria kysymyksiä. Ne vaivasivat mieltä.
Eräänä päivänä Kaukomaa istui kotisohvallaan Munkkiniemessä ja yritti rauhoittaa itseään nuoruudessa oppimiensa meditaatioharjoitusten avulla. Niistä ei kuitenkaan ollut apua – tälläkään kertaa.
Sitten Kaukomaa päätti kokeilla jotain muuta: hän pyysi avuksi Jumalaa.
– Keskitin kaiken huomioni ja tietoisuuteni Jumalaan. Pyysin anteeksi, etten ole uskonut häneen, ja päätin, että olen siinä niin kauan kuin täytyy. Päätin luottaa Jumalan apuun. Heikolla uskolla jäin siihen.
Minuutit kuluivat ja vähitellen tunne Jumalasta vahvistui. Yhtäkkiä Kaukomaa koki, että Jumala kosketti häntä ylhäältä päin. Hän tunsi syvää rauhaa.
Sitten Kaukomaan tajuntaan tuli näky. Hän näki itsensä seisomassa ruumisarkun edessä ja kaatamassa hiekkaa arkun päälle. Yllään hänellä oli papin vaatteet.
– Se kesti 20–30 sekuntia. Kun havahduin, tiesin, että Jumala on olemassa ja että Hän kutsuu minua papiksi. Tiesin heti, että tämä on kristinuskon Jumala.
Kun havahduin, tiesin, että Jumala on olemassa ja että Hän kutsuu minua papiksi.
KOKEMUKSEN MYÖTÄ Timo Kaukomaassa tapahtui myös syvä kognitiivinen muutos, kuten hän itse sitä kuvaa.
Havahduttuaan Kaukomaalla oli voimakas kiinnostunut Raamattua kohtaan. Hän etsi saman tien käsiinsä Raamatun kirjahyllyn pölyttyneestä nurkasta ja alkoi lukea.
Vielä samana päivänä Kaukomaa aloitti päivittäiset rukoushetket, joita hän kertoo jatkaneensa tauotta tähän päivään saakka.
Myöhemmin hänelle ovat tulleet tärkeiksi Jeremian kirjan jakeet: ”Koko sydämestänne te minua etsitte, ja minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra.” (Jer. 29:13–14)
– Jumala pystyy antamaan tietoa, joka ylittää järkiperäisen tiedon ja puhumaan suoraan sydämelle, Kaukomaa sanoo.
– Myös Jumalan antamat armolahjat auttavat ymmärtämään hengellistä todellisuutta ja toimimaan käytännön tilanteissa. Minulla itselläni on muun muassa henkien erottamisen armolahja, josta on paljon hyötyä.
Jumala pystyy antamaan tietoa, joka ylittää järkiperäisen tiedon ja puhumaan suoraan sydämelle
Kaukomaa viimeisteli sosiologian väitöskirjansa, mutta alkoi samalla opiskella teologiaa ensin itsenäisesti sekä yliopistossa ja hakeutui vähitellen mukaan silloisen kotiseurakuntansa toimintaan. Seuraavana keväänä hän haki teologian maisteriopintoihin.
Gradunsa hän teki uskonnollisista kokemuksista, jotka ovat johdattaneet teologian opintoihin.
Valmistuttuaan Kaukomaa haki papinpaikkoja eri puolilta Suomea.
– Sanoin Herralle, että vie mihin tahdot.
Syksyllä 2017, vain neljä vuotta ratkaisevan kokemuksen jälkeen, Kaukomaa vihittiin papiksi Lapualla ja hän aloitti työt Vaasan suomalaisessa seurakunnassa. Kääntymyskokemuksessa saatu näky realisoitui marraskuussa samana vuonna, kun hän toimitti pappina ensimmäisen hautaan siunaamisensa.
JEESUKSEN SEURAAJA. Pappi ja sosiologi. Niin Timo Kaukomaa esittelee itsensä Instagramissa.
Identiteeteistä tärkein on Jeesuksen seuraaja, hän sanoo. Jeesusta seuraten hän hylkäsi urasuunnitelmansa yliopistomaailmassa ja lähti papiksi.
– Pappeus ei ole minulle ura, vaan kutsumus seurata Jeesusta.
Vaikka suunnitelmat tutkijan urasta jäivät, sosiologian opintojen tuoma asiantuntijuus Kaukomaalla yhä on. Ymmärrys yhteiskunnallisesta elämästä, ryhmien toiminnasta ja käytännön vuorovaikutuksesta tukee seurakuntaelämää, hän sanoo.
Kaukomaan mielestä tämä aika korostaa yksilöiden riippumattomuutta. Ytimeltään ihmiset ovat kuitenkin riippuvaisia Jumalasta ja muista ihmisistä.
– Sidokset muihin ihmisiin ja yhteys Jumalaan ovat meidän olemuksenne syvintä perustaa, ja näitä asioita haluaisin olla myös vahvistamassa. Kun löydämme yhteyden Jumalaan, löydämme myös paremman yhteyden itseemme ja toisiin ihmisiin.
Sosiologin asiantuntijuudesta on hyötyä seurakuntatyössä, Kaukomaa sanoo.
KUORTANEEN KIRKKOHERRAKSI Kaukomaa siirtyi Kansanlähetyksen Uudenmaan piirijohtajan tehtävästä. Kansanlähetyksen palvelukseen hän hakeutui, sillä halusi oppia lisää lähetystyöstä ja herätysliikkeistä.
–Aika piirijohtajana oli opettavaa. Sain monipuolista kokemusta hallinnollisesta työstä ja verkostotyöstä sekä johtamiskokemusta. Sain myös monia uusia ystäviä ja tuttuja.
Järjestötyössä Kaukomaa huomasi kuitenkin kaipaavansa seurakuntapapin työn arkea: kirkollisia toimituksia, jumalanpalveluksia ja käytännön seurakuntaelämää.
Niinpä kun Kuortaneelle haettiin kirkkoherran viransijaista, Kaukomaa haki paikkaa ja sai sen. Myöhemmin kun kirkkoherran paikka tuli avoimeksi, Kaukomaa haki virkaa.
Kirkkoherran vaali jäi lopulta järjestämättä, sillä virkaa haki vain kaksi henkilöä, joista toinen veti hakemuksensa pois. Jatkohaku ei tuottanut uusia hakemuksia, ja tänä kesänä Kuortaneen kirkkovaltuusto päätti yksimielisesti ehdottaa virkamääräyksen antamista Kaukomaalle. Elokuussa Lapuan tuomiokapituli määräsi Kaukomaan Kuortaneen kirkkoherran virkaan.
KUORTANEEN SEURAKUNTAA Kaukomaa kuvailee juurevaksi ja perinteiseksi. Kirkossa käydään ahkerasti, pappia arvostetaan ja kanssakäyminen on välitöntä. Myös perinteistä sananjulistusta arvostetaan.
Pyhäinpäivän iltakirkkoon saattaa osallistua yli 600 ihmistä. Se on paljon runsaan 3 300 asukkaan kunnassa.
Kirkkoherrana Kaukomaa haluaa pohtia erityisesti sitä, miten seurakunta voi vahvistaa yhteistä uskoa, ja yhteisöllisyyttä seurakuntalaisia palvellen ja mukaan kutsuen.
– Osallisuus sisäiseen ja yhteiseen elämään, joka yhdistää meidät ylösnousseeseen ja kirkastettuun Herraamme, on julistuksen ja koko seurakuntaelämän tärkein päämäärä.
Ensi vuonna Kuortaneen seurakunnan pääteemana on vapaaehtoisuus. Kaukomaa haluaa kehittää sitä, miten voidaan kutsua mukaan erityisesti uusia, nuorempia sukupolvia.
Erilaisiin nyt nousussa oleviin idän uskonnollisen perinteen sovellutuksiin kirkossa Kaukomaa sanoo suhtautuvansa oman kokemuksensa pohjalta pidättyväisesti. Hengellisiin todellisuuksiin on syytä suhtautua vakavasti ja harkiten, sillä vastuu kanssaihmisistä on suuri, hän sanoo.
– Ajattelen, että on syytä olla tarkkana siitä, millaista sisältöä tai ulottuvuuksia ollaan tuomassa kristinuskoon. Että oltaisiin tietoisia niistä hengellisistä juurista, joihin tietyt asiat liittyvät ja joiden kanssa ne resonoivat.
Kaukomaan mielestä kirkossa pitäisi ennemmin miettiä sitä, mitä kristinuskon omaa rikasta perinnettä voidaan kehittää ja mitä siitä voidaan nostaa tähän aikaan. Hän mainitsee olevansa kiinnostunut kristillisestä mystiikasta.
Johtajana Kaukomaa kertoo haluavansa keskittyä työyhteisön hyvinvoinnin ja luottamuksen parantamiseen. Vain hyvinvoivat työntekijät jaksavat palvella seurakuntaa hyvässä yhteishengessä ja toisiaan tukien.
– Minulle on tärkeää palveleva johtaminen ja omalla esimerkillä johtaminen. Hyvä johtaja osaa myös tunnistaa, jos on tehnyt jonkun mokan, ja pyytää anteeksi.
Tärkeää on, että työn lisäksi jää riittävästi aikaa myös palautumiseen. Siinäkin hän haluaa näyttää esimerkkiä.
Ainakin toistaiseksi osan vapaa-ajasta haukkaa myös matkustaminen kahden kodin välillä.
VAPAA-AJALLAAN KAUKOMAA liikkuu mielellään luonnossa, lenkkeilee ja käy kuntosalilla. Lisäksi hän lukee teologista kirjallisuutta ja pyrkii seuraamaan laajasti kirkollista keskustelua.
Ainakin toistaiseksi osan vapaa-ajasta haukkaa myös matkustaminen kahden kodin välillä. Timo Kaukomaa asuu pääsääntöisesti Kuortaneen pappilassa, mutta myös perheen toisessa kodissa Riihimäellä.
– Pidämme perheen kanssa yhteyttä etäyhteyksin ja reissaamme vaimoni kanssa paljon, Kaukomaa sanoo.
Kaukomaalle muutto Kuortaneelle on ollut iso elämänmuutos.
Hän arvelee, että tuskin olisi Kuortaneelle päätynyt ilman elämänmuutostaan. Rauhallinen arki on kuitenkin tuntunut hyvältä.
– Olen kokenut ajan täällä suurena siunauksena.
Lue myös:
Tamperelaisen Pekka Ketolan roskakatoksen mallina on Kuortaneen kirkon kellotapuli
Suntio ja kirkko: Arja Katajisto huolestui, kun kirkkoon hoiperteli kolme joulupukkia