Kotimaa esittelee kuntavaalikevään sarjassaan suurimpien puolueiden kuntavaikuttajia, jotka ovat näkyvässä roolissa myös seurakuntien päätöksenteossa.
Kun Avecra Oy:n varastoesimies Rauno Hekkala (vas.) tuli vuonna 1981 tuli valituksi Oulunsalon kirkkovaltuustoon, oli puolueen nimi SKDL. Vuonna 1984 kävi kutsu Oulunsalon kunnanvaltuustoon varavaltuutetuksi ja sittemmin kunnanvaltuutetuksi.
Kuntaliitosten myötä Hekkalasta tuli Oulun kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Puoluekentällä hän on Oulun Vasemmistoliiton kunnallisjärjestön puheenjohtaja.
Moni asia yhteiskunnassa ja politiikassa on Hekkalan mukaan ehtinyt vuosikymmenten kuluessa muuttua, mutta yksi asia on pysynyt agendalla.
– Haluan vaikuttaa siihen, että pienikin ihminen saisi kunnassa ja kirkossa äänensä kuuluviin. Kun olin nuori, oli syrjäkylillä vielä paljon ihmisiä, jotka eivät rohjenneet mennä itse kunnantalolle asioitaan edistämään. Tarvittiin puolestapuhujia.
Hekkalaa ei pelottanut lähteä mukaan päätöksentekoon, vaikka hän oli tavallisesta työläiskodista. Hän uskoo asenteen syntyneen kasvuympäristöstä, joka rohkaisi toimimaan.
Kotikylällä Oulunsalossa oli vahva vasemmistolainen poliittinen perinne. Naapurit kävivät työväentalolla iltamissa ja harrastamassa. Isä ja sisarukset toimivat ammattiyhdistysliikkeessä. Tämän vuoksi vasemmistolaisuus oli Hekkalalle selkeä poliittinen valinta.
– Kun lähdin mukaan vaikuttamaan kirkossa ja kuntapolitiikassa, minulle oli tärkeää ottaa kantaa kotikyläni Varjakan alueen nuorten puolesta. Tuntui, että silloin kaikki toiminta oli keskittynyt kirkonkylille ja meidät hajaseutualueen nuoret unohdettiin. Tarvitsimme harrastustoimintaa ja vapaa-ajanpaikkoja.
Oma seurakunta otti kommunistin lämpimästi vastaan
Vielä 1980-luvulla kirkon ja silloisen SKDL:n välillä vallitsi vuosikymmeniä jatkunut eripura. Hekkala sai kuulla ihmettelyä ulkopuolisilta siitä, mitä kommunisti oikein tekee kirkon hommissa. Oma seurakunta otti hänet kuitenkin lämpimästi vastaan.
– Silloinen lestadiolainen kirkkoherramme suhtautui minuun lämpimästi. Hän toivotti minut kädestä pitäen tervetulleeksi mukaan toimintaan. Minulle henkilökohtaisesti kirkko on ollut tärkeä. Vaikka uskonasioihin en ota julkisesti kantaa, niin arvostan sekä kirkon maallista että hengellistä työtä.
Nykyään Hekkala ei ole huomannut kirkon ja vasemmiston suhteissa viileyttä.
– Päinvastoin. Juttelin juuri pari viikkoa sitten Vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Andersonin kanssa, ja hän oli sitä mieltä, että on oikein hienoa, että meitä on vaikuttamassa myös kirkon piirissä.
Kirkon päätöksenteossa on hierarkkisuutta
Kirkon ja kunnan asioiden hoito ei Hekkalan mielestä suuresti poikkea toisistaan. Käsiteltävät asiat, kuten talousarviot sekä kiinteistöjen ja maaomaisuuden käyttö, ovat usein melko samanlaisia.
– Kirkollisessa päätöksenteossa näkyy kyllä tietty sulkeutuneisuus ja hierarkia eri tavalla kuin kuntapäätöksenteossa.
Myönteiseksi Hekkala kokee sen, että poliittiset tunnukset eivät ole kirkkovaltuustossa näkyvästi esillä.
– Yhteistyötä tehdään puoluerajojen yli välillä jopa sujuvammin kuin kuntapolitiikassa.
Uskonnon ja politiikan yhteensovittamista Hekkala on aina vierastanut. Hänestä siinä sekoittuvat liian helposti henkilökohtaiset vakaumukset ja yhteinen etu.
Kirkolla ja valtiolla omat roolit
Kirkon ja valtion suhteet Hekkala näkee tällä hetkellä maltillisina, ja uskoo niiden kehittyvän parempaan suuntaan.
– Kirkon ja valtion välillä on minusta hyvä olla omat rajansa. En esimerkiksi näkisi hyvänä, että valtio alkaisi arvioida kirkon sisäisiä asioita.
Hekkalan mielestä kirkon on hyvä säilyttää oma roolinsa yhteiskunnallisena toimijana. Tällä hetkellä itsenäisyys näkyy esimerkiksi siinä, että kirkko on ottanut oman linjansa paperittomiin turvapaikanhakijoihin.
Hekkala toivoo avointa keskustelua eduskunnan roolista kirkkolain hyväksyjänä.
– En osaa ottaa vahvasti kantaa tähän asiaan, mutta toivon, että sitä voidaan arvioida yhdessä käytännön hyötyjä ja haittoja punniten.
Kuntien ja seurakuntien välillä olisi Hekkalan mielestä paljon yhteistyön tiivistämisen mahdollisuuksia.
– Oulussa esimerkiksi nuorisotoiminnassa tätä tehdäänkin jo. Mieleeni tulee ainakin Saapas-päivystys, joka on tuonut turvallisuutta nuorten viikonlopunviettoon.
Kuka?
• Rauno Hekkala
• Ikä: 57
• Kotipaikka: Oulu, Oulunsalo
• Ammatti: Varastoesimies
• Perhe: vaimo, kolme lasta ja lastenlasta
• Harrastukset: Kalastus, rullaluistelu ja lastenlasten hoitaminen
Hanna Mithiku: ”Kirkko haastaa markkinatalouden ihmiskuvaa”
Vasemmistoliiton ja etenkin sen edeltäjän SKDL:n kirkkosuhde on julkisuudessa hahmottunut usein etäisenä ja kriittisenä. SKDL:ään liitettiin menneinä vuosikymmeninä ateistinen maailmankatsomus. Julkinen mielikuva ei kuitenkaan teologi Hanna Mithikun mukaan vastaa todellisuutta.
– Sekä SKDL:ssä että Vasemmistoliitossa on ollut jatkuvasti mukana seurakuntien työntekijöitä ja aktiivisia maallikkokristittyjä. Lisäksi SKDL:ssä on toiminut Vasemmistokristityt-foorumi ja nykyisellään Vasemmistoliiton sisällä toimii vasemmistokristittyjen verkosto, Mithiku toteaa.
Haagan seurakuntaneuvoston varapuheenjohtajana toimiva Mithiku on myös Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston ja -neuvoston jäsen. Puoluepolitiikassa hän on toiminut vuosina 2015–2016 Helsingin Vasemmiston puheenjohtajana ja on nykyinen varakaupunginvaltuutettu.
Vasemmistoliitolla ei ole virallista kirkkopoliittista ohjelmaa, mutta kannanotoissaan se on pitänyt tärkeänä esimerkiksi sitä, että kirkkoon kuuluvat jäsenet toimisivat aktiivisesti seurakunnissa. Vuoden 2010 ja 2014 seurakuntavaaleissa Vasemmistoliitto kehotti kirkkoon kuuluvia jäseniään osallistumaan seurakuntavaaleihin aktiivisesti sekä ehdokkaina että äänestäjinä.
Mithikun mukaan kirkko on edelleen tärkeä arvovaikuttaja suomalaisessa yhteiskunnassa.
– Moni vasemmistoliittolainen on tervehtinyt ilolla esimerkiksi piispojen kannanottoja, joissa on kiinnitetty huomiota yhteiskunnan epätasa-arvoon ja asetuttu puolustamaan pohjoismaista hyvinvointivaltiota.
Mithiku pohtii, että nykyisin kirkolla ja vasemmistolla on jopa aiempaa vahvempi yhtenevä näkemys yhteiskunnasta.
– Ajattelen, että kirkko voi omalla toiminnallaan haastaa markkinatalouden kapeaa ihmiskuvaa, Mithiku toteaa.
Vasemmistoliitto
Vasemmistoliitto edustaa nimensä mukaisesti suomalaisen puoluepolitiikan vasenta laitaa. Puolue syntyi vuonna 1990, kun suomalaiset vasemmistopuolueet SKDL ja SKP arvioivat uudelleen omaa toimintaansa ja ideologiaansa Neuvostoliiton hajoamisen myötä.
Vasemmistoliitto nimeää nykyisin ideologiseksi perustakseen punavihreyden, demokraattisen sosialismin ja ekososialismin. Viime vuosina puolue onkin tuonut esimerkiksi nuorien puheenjohtajiensa Li Andersonin ja häntä edeltäneen Paavo Arhinmäen kannanotoissa aiempaa näkyvämmin esiin vihreitä arvoja.
Tällä hetkellä Vasemmistoliitto on Suomen kuudenneksi suurin puolue. Oppositiopuolue lähtee kuntavaaleihin 9,1 prosentin kannatuksella. (HS, TNS-Gallup)
Lue myös:
Kuntavaalit SDP: Enemmän yhteistä kuin eroja
Kuntavaalit Kokoomus: Maailmanparantaja Lapualta