Oli melkoinen sattuma, että Joonatan päätyi aikanaan mukaan juuri Kansanlähetyksen toimintaan. Se tapahtui, kun Joonatan oli 13-vuotias ja etsi Googlen avulla kesälomaksi jotain tekemistä. Hän kirjoitti hakukoneeseen ”taideleiri”, ja kone tarjosi ensimmäisenä Kansanlähetyksen nuorten leiriä.

Tuolloin Joonatanin etunimi tosin oli toinen, sillä häntä pidettiin lapsena tyttönä. Tässä jutussa hän esiintyy vain etunimellään suojellakseen yksityisyyttään.

Joonatan syntyi vuonna 1992 Itä-Vantaalla. Lapsuudenperhettään hän kuvailee tapakristilliseksi. Joonatan kävi äitinsä kanssa seurakunnan perhekerhossa, mutta jumalanpalveluksissa ei käyty edes jouluna.

Joonatan oli kuitenkin jo pikkulapsena voimakkaasti hengellisyyteen taipuvainen. Hänen aloitteestaan kotona luettiin iltarukous lastenhuoneen seinälle ripustetusta kanavatyöstä, jonka Joonatanin mummu oli kirjaillut. Iltakirjaksi leikki-ikäinen Joonatan halusi Raamatun.

KANSANLÄHETYKSESTÄ JOONATAN ei lapsena tiennyt mitään. Serkkunsa kanssa hän oli kuitenkin käynyt seurakunnan leireillä, ja samanlaiseksi hän arveli myös Googlesta löytämäänsä Kansanlähetyksen taideleiriä.

– Nimihän on Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys. Ajattelin, että se on joku kirkon leirikeskus.

Parinsadan nuoren taideleiri Ryttylän Kansanlähetysopistolla oli Joonatanille hieno kokemus. Hän löysi heti kavereita, jotka tuntuivat jakavan samanlaiset arvot. Kukaan ei esimerkiksi käyttänyt päihteitä.

– Tykkäsin taidejutuista ja syvällisistä keskusteluista, ja niitä siellä oli.

Leirin jälkeen Joonatan meni mukaan kotiseurakuntansa nuortentoimintaan ja jatkoi Kansanlähetyksen tilaisuuksissa käymistä. Seuraavana kesänä hän lähti Kansanlähetysopistolle riparille.

SAMAAN AIKAAN Joonatan oli alkanut aavistaa kuuluvansa seksuaalivähemmistöön. Kasiluokalla, jolloin Joonatan vielä ajatteli olevansa tyttö, hän oli ihastunut samaa luokkaa käyvään tyttöön. Joonatan kertoi ihastuksestaan kaverilleen, jonka kanssa he pohtivat, että varmaan Jumala homojakin rakastaa.

Viidesläiseen herätysliikkeeseen kuuluvassa Kansanlähetyksessä homoseksuaalisuutta käsittelevän opetuksen kärki oli kuitenkin toinen. Riparilta Joonatanin mieleen on jäänyt toisen leiriläisen kysymys siitä, voisiko samaa sukupuolta olevan kanssa seurusteleva nuori tulla riparille isoseksi. Ohjaaja oli vastannut, että ”oman elämän ongelmat” pitäisi hoitaa ensin.

– Leirillä oli paljon uskovaisten perheiden lapsia ja toisaalta niitä, jotka olivat tulleet siksi, koska halusivat taideriparille. Ohjaajan vastauksesta osa ajatteli, että ”niin niin, tietenkin”, ja osa, että ”ai kamala”.

– Itse en kyseenalaistanut opetusta, koska otin mieluummin sen kaiken yhteisöllisyyden.

Isoseksi Joonatan meni silti Hakunilan seurakunnan leireille.

Yhteisö oli turvallinen niin kauan kuin Joonatan ajatteli, että vika on hänessä.

LUKIO JOONATANILTA jäi kesken, kun hän lähti ensin vaihto-oppilaaksi Bristoliin Englantiin ja sieltä palattuaan Ryttylän Kansanlähetysopistolle opiskelemaan teatteria ja Raamattua. Hän vietti opistolla kaikkiaan puolitoista vuotta.

– Ajattelin, että se olisi vähän niin kuin olisi aina leirillä, ja niinhän se olikin.

Opistokavereista tuli läheisiä. Päivät opiskeltiin ja iltaisin pidettiin ylistysiltoja, käytiin lenkillä ja katsottiin yhdessä televisiota. Koskaan ei tarvinnut olla yksin, jos ei halunnut.

Tuolloin Joonatan oli kuitenkin jo varma sateenkaarevuudestaan. Ristiriita opistolla annetun opetuksen kanssa oli valtava. Joonatan yritti ratkaista sen perustelemalla itselleen, että homous todella on syntiä.

– Pidin sitä ihan faktana, että homous on väärin. Sen aikainen Raamattuni on täynnä alleviivauksia, kun olen etsinyt sieltä perusteluita tälle näkemykselle.

Yhteisö oli turvallinen niin kauan kuin Joonatan ajatteli, että vika on hänessä.

Joonatanin kaveripiiriin kuului ennen Kansanlähetysopistoa muitakin sateenkaarinuoria. Heitä oli myös Hakunilan seurakunnan nuorissa.

Opistolla kuitenkin opetettiin, että todellista ystävyyttä voi olla vain toisten uskovaisten kanssa. Silloin Joonatan ajatteli, etteivät Hakunilan seurakunnan nuoret olleet ”oikeasti uskossa”, eivätkä myöskään Joonatanin veli tai vanhemmat.

Nyt jälkikäteen Joonatan kuvailee Kansanlähetyksen opetusta syyllistäväksi pelotteluksi.

– Yhteisö on todella vahva ja muista ihmissuhteista luopuminen tuntuu pieneltä hinnalta siitä, että saa olla osa sitä. Käytännössä se on eristämistä.

Olisin tarvinnut silloin ihan oikeaa apua.

JOONATAN ALKOI etääntyä muista ihmisistä. Entisiin ystäviin välit viilenivät myös siksi, että Joonatan yritti käännyttää heitä.

Lisäksi opistolla lietsottiin Joonatanin mukaan nuoria kokemaan henkivaltojen läsnäoloa. Siellä esimerkiksi kerrottiin, että näyt ovat Jumalan lahja.

Pian myös Joonatan alkoi nähdä näkyjä. Niiden avulla hän yritti vahvistaa entisestään käsitystään homoudesta syntinä.

Joonatan voi huonosti ja sai usein paniikkikohtauksia. Toisinaan hän menetti puhekykynsä tunneiksi. Hän puhui ongelmistaan kurssikavereidensa ja opiston henkilökunnan kanssa, jotka tarjosivat avuksi rukousta.

– Olisin tarvinnut silloin ihan oikeaa apua.

Joonatan kuvailee itseään ujoksi introvertiksi. Nuorena hän kuitenkin vietti välillä pitkiä aikoja ulkomailla ja löysi sieltä myös aina itselleen uuden seurakunnan.

Vaihto-oppilasvuonnaan Bristolissa hän oli tiiviisti mukana hyvin konservatiivisen metodistiseurakunnan nuortentoiminnassa. Ryttylän jälkeen Joonatan vietti puoli vuotta au pairina Lillehammerissa ja kävi siellä helluntaiseurakunnan rukouspiirissä sekä kristittyjen opiskelijoiden peli-illoissa.

– Olen aina ajatellut, että kirkko kuin kirkko ja annetaan kaikelle mahdollisuus. Olen tottunut hyvin monenlaisiin tapoihin.

Lillehammerissa Joonatan nautti olostaan norjankielisessä rukouspiirissä, mutta ei vieläkään tiedä, mitä siellä opetettiin.

ETÄISYYS VANHOIHIN seurakuntiin auttoi ajattelemaan itsenäisesti. Vähitellen Joonatan tuli siihen tulokseen, ettei homous voi olla syntiä.

– En keksinyt vastausta siihen, ketä se satuttaa, että kaksi ihmistä on yhdessä. Vaikka ajateltaisiin, että homojen elämä olisikin ihan kamalaa, niin miksi se kiinnostaa muita ihmisiä. Eihän se vaikuta kenenkään muun elämään millään tavalla.

– Järkeilin asian niin, että jos Jumala on luonut minut sellaiseksi kuin olen eikä tämä asia mene ohi vaikka teen mitä, niin varmaan hän on sitten tarkoittanut, että olen tällainen. Jumala ei ole niin pikkumainen, että suuttuisi homoudesta.

Palattuaan Lillehammerista Suomeen Joonatan pääsi opiskelemaan viittomakielen ohjaajaksi Kuopioon. Taas piti löytää seurakunta, jolla olisi toimintaa nuorille aikuisille. Joonatan meni mukaan helluntaiseurakuntaan ja sen pieneen soluun, jossa luettiin yhdessä Raamattua ja juotiin teetä.

Kuopiossa Joonatan alkoi myös ensimmäistä kertaa elämässään seurustella tytön kanssa.

– Ajattelin, että ei tässä ole mitään ongelmaa minun ja Jumalan välillä. Jos joku ongelma on, se on ihmisten välillä.

Seurustelusuhde on iso osa elämää ja arkea. Niinpä Joonatan halusi kertoa suhteestaan heti paitsi perheelleen myös solukavereilleen. Solun vetäjä kertoi asiasta seurakunnan vanhimmistolle ja ilmoitti sen jälkeen, ettei Joonatan voisi enää olla mukana solussa. Se ei olisi rakentavaa muille solun jäsenille.

Solun mukana Joonatan menetti ainoat Kuopiossa solmimansa ystävyyssuhteet koulun ulkopuolelta.

– Ulkomailta oli ollut aina helppoa löytää kavereita, mutta Kuopiossa se olikin vaikeaa. En varmaan ollut niin kiinnostava.

Muille kertomista Joonatan venytti. Muutaman kuukauden kuluttua hän kertoi seurustelusuhteestaan Facebookissa. Vasta silloin asiasta saivat tietää myös Kansanlähetyksen kaverit. Samalla katkesi pitkiä, tiiviitä ystävyyssuhteita.

– Ei vastaanotto ollut sellainen, että nyt palat helvetin tulessa. Kukaan ei vain ollut enää yhteydessä. Joku saattoi sanoa, että olen surullinen puolestasi tai pettynyt sinuun.

Kansanlähetysläisten ystävien menettäminen tuntui Joonatanista erityisen rankalta, koska suhde heihin oli ollut niin läheinen ja syvällinen.

– Monet tunsivat minut todella hyvin. Olimme jakaneet paljon asioita. Yhtäkkiä heitä ei enää ollut.

Monet tunsivat minut todella hyvin. Yhtäkkiä heitä ei enää ollut.

EHEYTYSHOIDOISTA ON paljon tutkimusta, jotka osoittavat niiden haitallisuuden. Psykologit ja lääkärit tuomitsevat ne laajasti. Parhaillaan eduskunnassa on vireillä kansalaisaloite, jonka tavoitteena on hoitojen kieltäminen lailla.

Eheyttäminen ei ole kuitenkaan vain niin sanottuja eheytyshoitoja. Sateenkaari-ihmisin kohdistuva hengellinen väkivalta on Joonatanin mielestä aina eheyttämistä.

– Sehän siinä on tavoitteena, että ihminen parantuisi sateenkaarevuudesta, Joonatan sanoo.

– Itseään voi myös yrittää eheyttää. Minä olen aika paljon yrittänyt.

Erilaisissa seurakunnissa Joonatan myös pyysi esirukousta eheytyäkseen. Siksi Joonatanin mielestä sellaisenkaan homoseksuaalin puolesta, joka itse toivoo ”parantumista” homoudesta, ei pidä näin rukoilla.

– Rukous voi antaa käsityksen, että homoudessa on jotain väärää. Itse olin silloin tosi nuori, alaikäinen. Aikuisilla pitäisi olla sen verran vastuuta, että sellaiseen ei ryhhdytä.

Hengellinen väkivalta jättää pitkän jäljen. Se voi aiheuttaa vuosikausia jatkuvaa ahdistusta, tuhota itsetunnon ja paradoksaalisesti myös nitistää tilan hengelliseltä elämältä.

Vasta lähdettyään Kansalähetysopistolta Joonatan uskalsi alkaa pohtia myös sukupuoltaan. Pari vuotta myöhemmin hän aloitti sukupuolenkorjausprosessin.

– Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalla psykologi sanoi, että olen täällä vasta nyt, koska minulla ei ollut lainkaan tilaa oivaltaa tätä asiaa aikaisemmin.

SUHDE KIRKKOON Joonatanin on täytynyt rakentaa uudestaan. Kaapista tulon jälkeen meni vuosia ennen kuin hän uskalsi astua kirkkorakennukseen.

– Olin ihan varma, että muut tajuavat heti, millainen ihminen olen, ja minut heitetään sieltä pihalle. Ajattelin, että en vaan voi mennä sinne.

Lopulta Joonatan rohkaistui ja osallistui Kuopiossa sateenkaarimessuun. Sen jälkeen hän otti yhteyttä messun toimittaneeseen pappiin, joka tuli Joonatanin tueksi tavalliseen sunnuntain pääjumalanpalvelukseen.

– Hän tuli istumaan kanssani kirkkoon ja talutti ehtoolliselle. Se oli tosi iso asia.

Matkan varrella tärkeä tuki ovat olleet myös jotkut muut kirkon sateenkaarityötä tekevät sekä vertaiset.

Nykyään Joonatan asuu Helsingissä. Ennen pandemiaa hän kävi silloisen kotiseurakuntansa Haagan messussa viikoittain, mutta ei kuitenkaan koskaan ehtoollisella.

– Ajattelin, että se ei ole minua varten. Että minusta näkee, että olen transsukupuolinen ja ehkä jotenkin pilaan ehtoollisen muilta.

Koronan aikana tapa jäi pois. Vieläkään kirkkoon meneminen ei ole Joonatanille helppoa.

Suhde kirkkoon ja Jumalaan on kuitenkin nyt pakoton. Toisinaan Joonatanilla on käynyt mielessä myös kirkosta eroaminen, mutta sitä hän ei ole tehnyt, sillä hän haluaa vaikuttaa kirkon tulevaisuuteen.

Yhä hän kuvailee itseään hengelliseksi ihmiseksi.

– On ihanaa, että olen päässyt sellaiseen pisteeseen, jossa minulla ei ole tarvetta määritellä, mihin uskon. Enää ei ole ahdistusta siihen liittyen.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä