Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on tuonut Suomeen uskontojenvälisen käytännöllisen Shoulder to Shoulder -solidaarisuustoiminnan. Jatkossa KUA toivoo toiminnan saavan taloudellista tukea Suomen evankelis-luterilaiselta kirkolta ja yleishyödyllisiin tarkoituksiin varatuista avustuksista.
Shoulder to Shoulder -toiminta alkoi Yhdysvalloissa vuonna 2001 syyskuun yhdentenätoista tapahtuneen kaksoistorni-iskun jälkeen, kun vihaiskut moskeijoita vastaan ja islamofobia lisääntyivät radikaalisti.
Kaksoistorni-iskun jälkeen Amerikan islamilaiset yhteisöt eristäytyivät ja tilanne alkoi huolestuttaa eri uskontokuntien johtajia. Syntyi kansallinen verkosto, johon kuuluu paikallisia yhteisöjä. Jäsenet edustavat alueen eri uskontoja. Jos joku sotkee moskeijan seinän, muiden uskontojen edustajat auttavat pesemään sen puhtaaksi ja kansallinen verkosto tiedottaa tempauksesta julkisuuteen.
Viime huhtikuussa iso joukko suomalaisia nuorisojärjestöjen ja uskonnollisten yhteisöjen edustajia, viranomaisia, sekä ministeriöiden ja poliisihallituksen edustajia kävi Kirkon Ulkomaanavun koordinoimana tutustumismatkalla Washingtonissa Shoulder to Shoulder -toiminnan pääpaikassa.
– Matkalle lähdettiin tutkimaan, mikä Amerikan toimintamallissa voisi toimia Suomessa, kertoo projektikoordinaattori Milla Perukangas KUA:sta.
Viranomaisyhteistyö ei riitä, yhteisöt tarvitaan mukaan
Suomessa on ollut viranomaisten välillä hyvät yhteistyöverkostot radikalisoitumisen ennaltaehkäisyssä vuodesta 2012, jolloin viranomaiset aloittivat sisäministeriön johdolla moniammatillisen ankkuritoiminnan. Viranomaiset ja yhteisöt eivät kuitenkaan kohdanneet. Niinpä viranomaiset pyysivät Ulkomaanavulta tukea laaja-alaisen yhteistyön virittämiseen.
– Sekä suomalaiset viranomaiset että uskonnolliset yhteisöt innostuivat kovasti siitä, mitä näkivät Amerikassa. Matkan henki konkretisoitui Pariisin terrori-iskujen jälkeen viime marraskuussa. Imaamit ottivat yhteyttä meihin ja pyysivät koordinoimaan toivonkävelyä Shoulder to Shoulder -hengessä, Perukangas sanoo.
Mukaan oli helppo saada eri uskontokuntien edustajat. Toivonkävely päätyi Helsingissä Ranskan suurlähetystön eteen. Siellä pienempi uskontojen edustajien delegaatio vei rauhanterveisensä suurlähettiläälle.
– Loimme myös sosiaaliseen mediaan yhteisen #rintarinnan-tunnisteen, jonka kautta esimerkiksi Turusta osallistuttiin toivonkävelyyn.
Toiminnan vakiinnuttaminen ja levittäminen vaatii resursseja
Olennaista ideassa on konkreettinen toiminta paikallisesti sovellettuna, tutustuminen eri tavoin uskoviin sekä näkyvä solidaarisuuden ilmaiseminen vihan kohteeksi joutuville.
Suomessa tämän tapaista toimintaa on ollut ennenkin. Koululaisryhmät ovat vierailleet moskeijoissa ja synagogissa. Erilaista uskontodialogia on harjoitettu varsinkin ylätasolla. Shoulder to Shoulder -mallissa kuitenkin tehdään käytännön yhteistyötä myös julkisesti näkyväksi. Ideana on kertoa eri uskontojen yhteisistä arvoista ja vaikuttaa näin yleiseen mielipiteeseen.
KUA on halunnut jalkauttaa toiminnan käytännön tasolla Suomeen oman muun rauhantyönsä ohessa. Jatkossa resurssikysymykset tulevat kuitenkin vastaan. Kirkolta toivotaan taloudellista ja käytännöllistä mukaantuloa.
– Olemme käyneet keskusteluja esimerkiksi seurakuntayhtymien kanssa ja he ovat olleet kiinnostuneita toimintamallista. KUA haluaa olla tukemassa seurakuntia ja muita uskonnollisia yhteisöjä toiminnan eteenpäinviemisessä, Milla Perukangas sanoo.
– Myös yleishyödylliseen toimintaan suunnatut avustukset voisivat sopia toiminnan rahoitukseen. Olennaista on, että kaikki uskontokunnat kokevat asiassa omistajuutta, Perukangas painottaa.
Kuva: Sami Ojala. Suomalaiset opintomatkalaiset keskustelivat Kirkon Ulkomaanavun Washingtonin toimistolla huhtikuussa 2015 Muslim Public Affairs Councilin edustajien kanssa aktiivisen kansalaisuuden vahvistamisesta ja vähemmistökysymyksistä.