Kotimaan kolumnistit etsivät tänä vuonna toivoa pahaenteisessä maailmantilanteessa

Uusi vuosi tuo Kotimaahan viisi uutta kolumnistia ja yhden viime vuodelta tutun. Tämän vuoden kolumnistit ovat Janne Kaisanlahti, Rebekka Naatus, Aarne Pelkonen, Amanda Hiekkataipale, Tuomas Meurman ja Mari Parkkinen. Esitimme kolumnisteille kolme kysymystä.

1. Miten esittelisit itsesi Kotimaan lukijoille?

2. Minkälaisia teemoja käsittelet kolumneissasi ensi vuonna?

3. Minkälaisin ajatuksin ja odotuksin aloitat vuoden 2024?

Janne Kaisanlahti

1. Lappilainen lakimies ja kirkolliskokousedustaja. Olen työskennellyt aikaisemmin politiikan parissa, Katri Kulmunin ja Eeva-Maria Maijalan avustajana, nykyään jälleen kotiseudullani Kemijärvellä lakimies-yksityisyrittäjänä.

2. Kirkollisia ja yhteiskunnallisia asioita pohjoisen näkökulmasta.

3. Toivon tästä vuodesta parempaa kuin edellisestä, mutta maailman tapahtumat ovat pahaenteisiä. Herran kädestä on kaikki päivät joka tapauksessa otettava, joka aamu on armo uus.

Rebekka Naatus

1. Olen Rebekka Naatus ja työskentelen Vantaan seurakuntayhtymässä viestintäpäällikkönä. Juoksen paljon vapaa-ajallani, siis ihan konkreettisesti juoksukengillä, ja tykkään keskustella yhteiskunnallisista kysymyksistä.

2. Käsittelen niitä ajankohtaisia aiheita, jotka häiritsevät tai kiinnostavat minua – ja niitä on paljon! Olen helposti innostuva ja asioista vaikuttuva. Erityisesti tykkään kaikesta siitä, mikä rikkoo harmoniaa tai tekee kuvaan särön.

3. Elämä on ihme – koko tämä planeetta ja me sen asukkaat. Otan tulevan vastaan avoimesti ja uteliaana. Haluan olla hyödyksi, oppia ja inspiroitua toisista ihmisistä, taiteesta, tieteestä ja kaikista niistä kokemuksista, joita vastaan tulee.

Aarne Pelkonen

1. Olen alun perin koulutukseltani kirkkomuusikko, ammatiltani oopperalaulaja. Asun Itä-Helsingissä ja tykkään urheilla, liikkua metsässä ja meren läheisyydessä sekä keskustella ajankohtaisista asioista.

2. Olen kiinnostunut hyvin monenlaisista yhteiskunnallisista ilmiöistä. Erityisen lähellä sydäntäni ovat kulttuurin ja taiteen kysymykset. Taustani vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä ja kirkon piireissä antavat perspektiiviä myös hengellisten ja kirkollisten asioiden pohdintaan. Varmasti tämä kaikki tulee näkymään kolumneissani.

3. Odottavin mielin. Maailma on myllerryksessä ja toivon että asiat rauhoittuisivat ja rauha lisääntyisi. Henkilökohtaisesti koen olevani taas jonkun uuden edessä, kuten taiteilijana monesti tilanne saattaa olla.

Amanda Hiekkataipale

1. Olen koillisen Helsingin kasvatti ja yhteisödiakoni. Missionani on säpälöittää mahdollisimman monta lasikattoa ja pirstaloida mahdollisimman monta sortavaa rakennetta.

2. Olen kiinnostunut siitä, miten diakonian arjesta kerättävä tieto ja kuuluva viesti saadaan päättävien tahojen korviin. Ensi vuoden kolumneissa haluan entistä vahvemmin tuoda esiin sitä, mitä sanottavaa diakonian asiakaskunnalla on.

3. Ristiriitaisin. Kannan huolta tulevista sosiaaliturvan leikkauksista ja inflaatiosta, jotka kurittavat jo valmiiksi heikossa asemassa olevia ihmisiä. Työni ytimessä on kuitenkin toivon etsiminen ja rakentaminen yhdessä ihmisten kanssa, ja sitä tehtävää haluan lähestyä täysin sydämin myös ensi vuonna.

Tuomas Meurman

1. Olen keski-ikäistyvä nuorisopastori, lapsiperheen isä, savolainen Lapualla. Viulunsoittajan ja liikunnanopettajan poikana tykkään sekä musisoida että liikkua.

2. Olen muuttanut puolitoista vuotta sitten Helsingistä Etelä-Pohjanmaalle. Pohdin kolumneissani, millaista on kotoutua idästä länteen, kaupungista maalle ja kerrostalokämpästä kolmesataaneliöiseen sukupappilaan.

3. Pitkä muutto- ja remonttiprosessimme vaimoni lapsuudenkotiin on saatu siihen pisteeseen, että tavallinen arki saakoon nyt asettua uomiinsa.

Mari Parkkinen

1. Olen Mikkelin hiippakunnan piispa Mari Parkkinen. Olen 52-vuotias teologian tohtori, kahden aikuisen lapsen äiti ja pian kahden lapsenlapsen mummi. Asun mieheni kanssa Mikkelissä sekä Imatralla.

2. Maailma on hyvin nopeatempoinen, joten käsittelen elämää ja maailmaa monista eri näkökulmista. Haluan puhua myös rukouksesta ja pyhän äärelle pysähtymisen tärkeydestä.

3. Aloitamme vuoden 2024 hyvin epävakaassa maailmantilanteessa. Sodat ja luonnonmullistukset huolestuttavat. Siksi haluan pitää yllä toivon sanomaa Jumalasta, joka kannattelee kaikissa elämäntilanteissa.

Edellinen artikkeliMuistokirjoitus: Pentti Tynkkynen 1943-2023
Seuraava artikkeliKolumni: Viha leviää kuin tuli

Ei näytettäviä viestejä