Kenttärovasti Janne Aalto puolusti perjantaina väitöskirjaansa Hyvä sotilas – oikea toiminta Maanpuolustuskorkeakoulussa. Sotilasetiikkaa käsittelevän tutkimuksensa myötä Aallosta tulee ensimmäinen teologitaustainen sotatieteiden tohtori Suomessa.
Tutkimuksessaan Aalto selvitti kuuden eri maan armeijoissa, erityisesti sotilasoppilaitoksissa tuotettavan sotilasetiikan materiaalin sisältöä. Sitä verrataan tutkimuksessa Suomen puolustusvoimien tuottamaan vastaavaan aineistoon.
Sodan kuvan muutos on muuttanut sotilasetiikan painopistettä. Sodan ja sotimisen etiikan sijasta keskustellaan yhä useammin sotilaan etiikasta. Tämä tarkoittaa yksittäisen sotilaan etiikan ja arvojen sekä hänen toimintaansa ohjaavien valintojen ja päätösten tarkastelua.
Aallon tutkimuksen mukaan sotilasetiikan tavoitteena on, että sotilaat toimisivat niin kuin heidät tehtäviinsä lähettävä kansakunta haluaa heidän toimivan. Tämä näkyy erilaisina painotuksina eri asevoimilla. Joissakin armeijoissa, esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Israelissa, sotilasetiikka on korostetusti asevoimien etiikkaa. Esimerkiksi Pohjoismaissa ja Alankomaissa korostetaan taas sitä, että sotilaiden on oltava myös hyviä kansalaisia ja tämän pitäisi näkyä toiminnassa kaikissa tilanteissa.
Kotimaa24 esitti Aallolle muutaman lisäkysymyksen:
1. Tutkimuksessasi luonnehdit sotilasetiikan opetusta armeijoissa suunnittelemattomaksi, opetukseksi ilman päämäärää. Miten se näkyy erityisesti Suomen puolustusvoimissa?
– Opetus asevoimissa, kuten Suomen puolustusvoimissakin on osin suunnittelematonta, mikä ei sinällään tarkoita, etteikö tavoitteita olisi. Meillä suunnittelun hajanaisuus näkyy erilaisina tulokulmina etiikkaan. Osin se nähdään filosofisena asiana, osin juridisena, osin psykologisena tai sosiologisena. Laaja yhteinen näkemys asiasta puuttuu, ja siksi joka tontilla puuhaillaan vähän omiaan. Yhtä yhteistä näkökulmaa ei sinällään tarvitse olla, mutta olisi hyvä, jos löytyisi pari kolme putkea, joiden sisällä asiaa voisi lähestyä. Tällöin opetus ja koulutus olisi helpompaa toteuttaa muun koulutuksen yhteydessä ja kytkeä osaksi isompaa tavoitetta.
2. Kenen tehtävä Suomen asevoimissa olisi sotilaan etiikan opettaminen, jos tehtävää eivät hoitaisi sotilaspapit?
– Papithan etiikkaa opettavat, ja sinällään järjestely on toimiva nimenomaan opetuksen osalta. Mutta eettisyyteen kasvattaminen on koko joukon tehtävä, siksi olisi hyvä, jos etiikka saataisiin kytkettyä mukaan kaikkeen koulutukseen jonkinlaiseksi pohjavireeksi, joka pakottaisi ajattelemaan, mitä teemme ja miksi. Luentojen ja opetuksen lisääminen ei varusmieskoulutuksessa ole kestävä tie. Palkatulle henkilökunnalle niitä voidaan kyllä pitää – ja papit voivat sen hoitaa. Muutoin asia kuuluu kaikille.
3. Tulevaisuudessa teknoarmeijoissa sotaa käyvät yhä useammin älykkäät koneet. Mitä siitä seuraa sotilaan etiikalle?
– On jopa esitetty, että koneet käyvät eettisempää sotaa kuin ihmiset, koska koneet eivät tee virheitä. Ne toteuttavat vain sen mikä on käsketty eivätkä ole alttiina inhimillisille tunteille. Toisaalta koneiden käyttö voi laskea asevoimien ja voimankäytön kynnystä, sillä omien tappioiden mahdollisuus on koneita käyttäessä huomattavasti alhaisempi. Tämä näkyy maailmalla jo nyt esimerkiksi lennokkien käytössä. Asia ei ole kovin yksiselitteinen eikä mustavalkoinen; siksi tutkimuksellinen kiinnostus sitä kohtaan on nousussa. Yksittäisen sotilaan kannalta asia on hyvin paljon riippuvainen kyseisen sotilaan tehtävästä.
Lue Janne Aallon väitöskirjan esittely Kotimaasta 3.11.
Janne Aallon väitöskirja Maanpuolustuskorkeakoulun sivuilla.
Kuva: Jukka Granström
Lue myös:
Kenttäpiispa kantanut ristiä 75 vuotta
Kolumni: Ei ilman pappia kriisialueelle
Arkistojuttu: Maahanmuuttajat eivät hakeudu Ruotsin armeijaan
Arkistojuttu: Viron sotilaspapit löytäneet roolinsa
Arkistojuttu: Venäjän sotilaspapisto järjestäytyy valtion siunauksella