Kaikki hyvin? Jaakko Heinimäki huikkaa Brysselin merimieskirkon kahvilaan saapuvalle tutulle. Kuulumisten vaihto kääntyy vitsailuksi, että koskaan ihan kaikki ei voi olla hyvin. On kuitenkin tärkeä kysyä, miten menee. Se on oikeastaan merimieskirkon ydintyötä, Heinimäki sanoo.

Heinimäki on merimiespastori ja johtaa Merimieskirkon toimintaa Benelux-maissa. Hän tietää, että pienetkin kohtaamiset samasta kieli- ja kulttuuristaustasta tulevan kanssa voivat olla tärkeitä. Täällä kohtaaminen järjestyy niin korvapuustin äärellä kahvilassa kuin saunassa.

Saunaan kuljetaan vanhan talon sisäpihan kautta. Tänään on miesten vuoro. Pukuhuoneessa tölkit sihahtavat auki. Ville Kivikoski, Janne Katajamäki ja Tatu Oukka ovat tulleet vilvoittelemaan. Puhutaan säästä ja ajokeleistä. Sekä vedestä, joka on Belgiassa kovalaatuista ja kuluttaa kiuaskivet nopeasti.

Heinimäki pohtii, voisiko sadevettä kerätä löylyvedeksi. Se olisi kiukaalle lempeämpää. Miehet innostuvat kertomaan, kuinka Brysselissä sataa 200 päivänä vuodessa.

Ulkosuomalaiselle sauna on perinteisen merkityksensä lisäksi henkisen ravinnon lähde siinä missä kirkon yläkerta kahviloineen ja kirjastoineen, saunojat toteavat.

MERIMIESKIRKON TOIMINTA sisältää kristillistä, sosiaalista, kulttuurillista ja diakonista työtä merenkulkijoiden ja ulkomailla olevien suomalaisten parissa. Suomessa satamakuraattorit kohtaavat Suomeen seilaavia ulkomaalaisia.

EU-kortteleiden keskellä sijaitsevaan Brysselin kirkkoon tullaan lounaalle, kirjastoon ja tapaamaan muita suomalaisia harrastusryhmissä.

Kirjasto on Heinimäen silmäterä.

– Kirjojen lukemisella on täällä asuville suomalaisille lapsille ihan ratkaiseva rooli äidinkielen säilyttämisessä.

Korvapuusteja täällä myydään yli 5 000 vuodessa. Moni hakee suomalaista suklaata, juustoa tai kahvia. Suomalaisten tuotteiden myynnillä Merimieskirkko rahoittaa toimintaansa. Pehmeämpikin merkitys tuotteilla on.

– Suklaa ei ole pelkkää suklaata. Siinä on jokin paluu jonnekin, lohtu, tuttuus. Nämä ovat ehkä jonkinlaisia alitajuisia turvallisuustuotteita, Heinimäki pohtii.

Asiakkaille tehtyjen kyselyjen mukaan yleisin mieltä painava asia on yksinäisyys. Perheasiat mietityttävät myös. Päihdeongelmia esiintyy.

– Kaikki suomalaiset tässä kaupungissa eivät pukeudu pukuun ja ole menestyviä. Kahvila ei ole vain varainkeruujuttu. Tämä on tapa tehdä myös ennalta ehkäisevää sosiaalityötä, Heinimäki sanoo.

Toimintaa pyöritetään pienellä henkilökunnalla, vapaaehtoisten panos on korvaamaton. Pappikin venyy moneen. Haastattelupäivänä Heinimäki on hoitanut sosiaalityötä ja auttanut keittiössä. Sitten on ollut toimistotöiden vuoro.

Omaa kirkkotilaa Brysselin merimieskirkolla ei ole. Kirkollisia tapahtumia järjestetään eri kirkkojen yhteiskäytössä olevassa keskiaikaisessa kappelissa lähistöllä.

Pääsiäisenä Heinimäki on toimittanut katolisen papin kanssa ekumeenisen pääsiäisyön vigilian kappelissa. Brysselissä on paljon kahden uskontokunnan perheitä.

– Joku tuli ihan kyynelsilmin kiittelemään, kun oli ensimmäistä kertaa sellainen mahdollisuus, että katolinen mies ja protestanttinen vaimo pystyivät tulemaan sellaiseen pääsiäisyön jumalanpalvelukseen, joka oli kummallekin oma ja silti yhteinen.

BRYSSELISTÄ ON noin parin tunnin junamatka Rotterdamiin, Luxemburgiin – ja Englannin kanaalin ali Lontooseen.

Suomen merimieskirkko on toiminut Etelä-Lontoon Rotherhithessa vuodesta 1958 asti. Isoon-Britanniaan Merimieskirkko saapui jo vuonna 1880. Ensimmäinen suomalainen merimiespappi Elis Bergroth toimi Grimsbyn ja Hullin satamissa, ennen kuin aloitti Lontoossa 1882.

– Hän piti jo laivalla Suomesta Englantiin ensimmäisen Merimieskirkon jumalanpalveluksen siirtolaisille, jotka olivat matkalla Amerikkaan. Siirtolaiset ja nykyään ulkosuomalaiset ovat olleet osa Merimieskirkon työtä alusta asti, Lontoon merimieskirkon johtaja, pappi Marjaana Härkönen sanoo.

Härkösen työkaveri, sosiaalikuraattori Karri Salo muistuttaa, että merenkulkijan elämällä ja ulkosuomalaisen elämällä on paljon yhtäläisyyksiä. Tukiverkosto on jäänyt taakse. Kaikki on hyvin, kun asiat rullaavat. Kun tulee haasteita, ilman tukiverkkoa ympärillä onkin vaikeaa, resilienssi on erilainen.

Merimieskirkko kohtaa nykyään merenkulkijoita säännöllisesti lähinnä isoissa satamakaupungeissa, kuten Rotterdamissa ja Hampurissa. Lontoosta ja Brysselistä käydään laivoilla satunnaisesti.

Lontoossa toimintaa on kohdennettu esimerkiksi odottaville äideille ja lapsiperheille. Apua ja kohtaamista kaipaavia suomalaistaustaisia ikäihmisiä on myös Lontoossa yhä enemmän.

Jostain kuuluu laulua ja vauvan itkua. Lontoon kirkolla on meneillään Pallerokerho, muskari jossa pienet lapset vanhempineen voivat kohdata leikin, laulun ja lounaan merkeissä.

Kirkolla kokoontuu paljon muitakin ryhmiä, esimerkiksi aikuisten päiväpiiri, kuoro, opiskelijat, neulojat.

Lontoon merimieskirkko osallistuu myös paikalliseen hyväntekeväisyystyöhön auttamalla asunnottomia. Asunnottomuustyö houkuttaa vapaaehtoisia toiminnan piiriin.

– Yksi tehtävistämme on mahdollistaa merkityksellistä vapaaehtoistyötä. Haluamme vahvistaa myötätuntoa ja toisesta huolen pitämistä, Marjaana Härkönen sanoo.

LONTOOSTA KÄSIN johdetaan Merimieskirkon koko Brittein saarten toimintaa. Yhteistyö alueen 16:n Suomi-koulun kanssa on tiivistä.

Suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin esilläpito on tärkeää monestakin näkökulmasta. Yksi on yhteys omiin juuriin. Toinen on saman kulttuuritaustan omaavien kohtaaminen.

Molempien tärkeyden vahvistaa kirkon lounaspöydässä kaalilaatikkoa syövä Leena Scott. Hän on asunut Englannissa vuodesta 2009. Scott on Pallerokerhossa nuoremman lapsensa sekä ystävänsä Meri Åhlbergin ja tämän vauvan kanssa. Kirkon toiminta neulomisiltoineen ja joulumyyjäisineen on Scottille tuttu pitkältä ajalta.

– Nykyään asun lähempänä kirkkoa ja käyn paljon enemmän. Haluan, että lapset kuulevat suomen kieltä. Kun lapset syntyivät, aloin puhua suomea kotonakin.

Myös Åhlberg pitää kosketusta suomen kieleen tärkeänä.

– Täällä tutustuu muihin suomalaisiin perheisiin. Lapset voivat ehkä joskus leikkiä yhdessä, jolloin kieli ei sitten tunnu oudolta.

Oma kulttuurinen identiteetti ja vahvan kieli-identiteetti lisäävät hyvinvointia ja kuulumisen tunnetta, Marjaana Härkönen sanoo.

– Nämä pallerolapset voivat pitää aivan eri tavalla yhteyttä isovanhempiin Suomessa, jos heillä on yhteinen suomen kieli.

– Jos arvostaa omaa kulttuuriaan ja omaa identiteettiään, pystyy arvostamaan myös muita. Lisää omaa turvallisuutta ja maailman turvallisuutta, että omasta kulttuuri-identiteetistä saa pitää kiinni.

SUOMEN MERIMIESKIRKKO täytti tänä vuonna 150 vuotta. Juhlavuonna sote-järjestöjen STEA-avustusten leikkaus lohkaisi yli puolet Suomen Merimieskirkon STEA-avustuksesta, jolla sosiaalityötä on rahoitettu.

Brysselissä, Lontoossa ja Espanjan Aurinkorannikolla on aiemman kahden sosiaalikuraattorin sijasta enää yksi. Ateenassa ei ole sosiaalikuraattoria enää lainkaan. Suorat kohtaamiset vähenevät. Uusilla leikkauksilla uhattiin elokuussa.

Suomen Merimieskirkon pääsihteeri Hannu Suihkonen kertoo, että taloudellinen tilanne tuo paljon haasteita.

– Varainhankintaa pyritään kohdentamaan muualle, että pystytään jatkamaan ulkomailla tehtävää diakonia- ja sosiaalityötä.

Juhlavuosi on tuonut myös uudistuksia. Yhteistyösopimus Kirkkohallituksen kanssa tarkoittaa, että Merimieskirkko vastaa koko kirkollisen ulkosuomalaistyön koordinoinnista.

– Olemme eri tavoin läsnä noin 40 maassa, Suihkonen sanoo.

Lokakuussa Merimieskirkon järjestäytymismuoto muuttui yhdistyksestä säätiöksi. Hallinnollinen muutos ei vaikuta käytännön työhön. Syyskuussa Suomi-Seura myönsi Suomen Merimieskirkolle Vuoden ulkosuomalainen -tunnustuksen. Valinnalla haluttiin huomioida yhteisöllisyyttä vahvistava työ sekä yhteiskunnallisesti merkittävä vapaaehtoistyö.

Merimieskirkon vapaaehtoistoimintaan osallistuu vuosittain noin tuhat ihmistä. Ilman heitä nykyinen toiminta ei olisi mahdollista. Esimerkiksi Lontoon merimieskirkon joulumyyjäisissä 2024 ja pääsiäismyyjäisissä 2025 tilastoitiin yhteensä lähes 3 000 vapaaehtoistyötuntia.

Toisaalta myös vapaaehtoistyön koordinointi vaatii oikeaa henkilöstöresurssia. Sen kavennettua merimieskirkot joutuvat miettimään toimintaansa uusiksi. Haasteista huolimatta Merimieskirkko haluaa katsoa tulevaisuuteen luottavaisesti, Hannu Suihkonen korostaa. Karri Salon mukaan ei auta murehtia rahaa, vaan on mietittävä uusia tapoja olla yhä yhteisön tukena.

– Suomalainen merimieskirkko on toiminut Brittein saarilla 145 vuotta, eiköhän se toimi tämän jälkeenkin, Marjaana Härkönen sanoo hymyillen.

Lue myös:

Merimieskirkko muuttuu yhdistyksestä säätiöksi – Toiminta jatkuu ennallaan

Merimieskirkon saama sosiaalityön avustus puolittui ja palveluita on leikattu

Ilmoita asiavirheestä