Jumala päätti antaa ihmisen keksiä kirjoitustaidon. Ja niin tapahtui. Lopulta ihmiset sanoivat Jumalalle, että he haluaisivat kirjoittaa musteella.
Jumalaa pyyntö ensin hymyilytti, mutta hän toimitti maan päälle suuren tankillisen mustetta. Ensimmäisenä paikalle ehti kuitenkin suurikokoinen utelias ja kauttaaltaan valkoinen lintu. Se ihmetteli tummanpuhuvaa nestettä ja kumartui katsomaan sen pinnalla himmeänä, tuskin näkyvänä heijastuvaa kuvaansa.
Silloin linnun jalka lipesi sammion reunalta ja se putosi räpiköiden musteeseen.
– No niin, sinä senkin utelias luontokappale, Jumala sanoi ja nosti lintuparan ylös.
Valkoinen höyhenpuku oli muuttunut täysin mustaksi.
– Pyydän anteeksi, sanoi lintu. –Voitko muuttaa minut takaisin valkoiseksi.
– Voisin tietysti, mutta itse asiassa olet vaikuttava ilmestys juuri tuollaisena, joten tehdään sinusta musta, Jumala sanoi ja heitti linnun korkealle taivaalle.
Niin korppi vaihtoi väriä, mutta uteliaan ja älykkään luonteensa se on säilyttänyt.
Korppi eli raamatullisesti kaarne (Corvus corax), on suurikokoinen varislintu, joka pesii koko maassa Lappia myöten. Se on paikkalintu.
Korppi aloittaa pesinnän Etelä-Suomessa jo maaliskuussa, kun lumi vielä peittää maata. Korppien taidokas soidinlento kevättalvisella taivaalla on hieno näky. Korpin ääni, karhea, matalasointinen ”krrrp” on tunnusomainen ja kauas kuuluva.
Korppia on pidetty koskemattomien erämaiden lintuna, mutta viime vuosikymmeninä sitä on alettu nähdä yhä useammin lähellä ihmisasutusta. Korppeja on Suomessa vainottu ankarasti 1960-luvulle saakka.
Kansanperinteessä korppiin liitetään monia uskomuksia. Niissä korppi usein edustaa pahaa ja pahan voimia.
Ohitse lentävä suurikokoinen korppi on kaunis näky. Se ei ole pahan viesti, vaan merkki Luojan hyvyydestä.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.