Yhdysvaltain uusi presidentti on tuonut yleiseen keskusteluun parikin kappaletta uusia kiinnostavia käsitteitä. ”Totuuden jälkeinen aika” eli post-truth on toki muidenkin populismista viehättyneiden poliitikkojen puheissa suosima toimintatapa.
Post-truth valittiin Oxford Dictionariesin vuoden sanaksi 2016.
Toinen, edelliseen liittyvä, käsite on kiehtova: vaihtoehtoinen tieto, vaihtoehtoiset faktat. Alternative facts. Äkkinäinen suomentaisi sen valheeksi, mutta sitä se ei ole. Vaihtoehtoisen tiedon käyttäjä saattaa uskoa siihen itse. Tai sitten kyse on tietoisesta populistisesta tavasta hokea jotain, mikä ei pidä paikkaansa, ja uskotella, että se voisi pitää.
Kun riittävän kauan hokee, se muuttuu todeksi.
Tunnettuja altenative facts -tapauksia ovat juutalaisten joukkosurman kieltäminen ja ilmastomuutoksen kyseenalaistaminen.
Kreationistit eli kirjaimellisen luomisopin kannattajat esittävät myös vaihtoehtoista tietoa. Heille evoluutiota ei ole olemassa, vaan se on kaikki väärää tietoa.
***
Vaihtoehtoinen tieto on enemmän kuin vain tarkoitushakuista tiedon käyttöä. Tilastoja voi aina siteerata parhaakseen katsomalla tavalla, mutta kun asioita alkaa kääntää päälaelleen, kyse on orwellilaisesta manipulaatiosta. Silmää räpäyttämättä voidaan sanoa kuollutta eläväksi tai mustaa valkoiseksi.
Viimeksi mainittu väite on tunnettu jesuiittojen tunnuslauseena, mutta siihen kuuluu lisäys: jos kirkko niin määrää. Toisin sanoen ”vaihtoehtoinen fakta” on sallittu, jos instituutio niin päättää. Aina välillä se on päättänyt.
Kirkollisessa keskustelussa on usein vastakkain fakta ja ”fakta” eli tieto ja mielipide tai vallitseva yleinen käsitys ja Raamatun tulkinta. Kirkolliset verkkoturnardöörit ottavat keskustelupalstoilla yhteen faktoihin ja ”faktoihin” vedoten.
Piispanvaalit ovat aina oivallista aikaa totuuksille ja niiden vaihtoehtoisille hahmottamistavoille. Esimerkkinä lähestyvä Helsingin piispanvaali. Vain mieli- ja kielikuvitus tulee asettamaan rajat pohdinnoille, kun kannattajat arvioivat oman ehdokkaansa hyviä puolia ja vastaavasti vastaehdokkaiden huonoja puolia.
Tunteet ja huhut ovat perinteisesti voineet hyvin siellä, missä pappia tai piispaa valitaan. Ja puheet ovat sitten sen mukaisia sisältäen vaihtoehtoisia faktoja kirkon tulevaisuudesta.
Lopuksi vastaus otsikon esittämään kysymykseen. Vaihtoehtoista tietoa piispojen hengellisestä tilasta on jokaisella, joka uskoo, että kyseinen tila on huono ellei jopa olematon. Muistissa ovat vielä erään herätysliikelehden päätoimittajan piispaboikottipuheet.
Entä mihin tämä ”parempi tieto” perustuu? Ei sen tarvitse perustua mihinkään, riittää, että sitä hokee. Joko niin että ensin tulkitsee asian tai sitten niin että alkaa uskoa omaan hokemaansa.
Ja kas: kirkkopoliittinen vastakkainasettelu on syntynyt! Rinnakkaisten todellisuuksien rakentelu pääsee vauhtiin. Kiistojen keskellä on hyvä hellittää hetkeksi ja kysyä: Mitä totuutta minä olen tuuttaamassa?
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös: