Kolumni: Väsyneen uskon puolustus

Uskoni on jo yli 60-vuotias. Varsin kulunut, kauhtunut, repeillytkin monin paikoin. Mutta katselen sitä hellyydellä: voi että, mitkä käänteet ja vuodet olemmekaan yhdessä kulkeneet, Kaisa Raittila kirjoittaa. Kuva: Jukka Granström

Näimme päivänvalon samoihin aikoihin, 1960-luku ja minä. Minä tulin tosin vähän jäljessä, ja siltä on tuntunut aina. Perheen nuorimpana olen ollut juuri vähän jäljessä kaikesta. Kuullut suvun tarinoista vain rippeet, kun parhaat kerrottiin isommille. Katsellut 60-lukulaisuutta kuulumatta siihen. Saatellut Taizén-retkeläisiä lähtemättä itse mukaan. Saanut lapsia aikaisin kokematta maistelemisen vapautta. Hankkinut ensimmäisen passin 40-vuotiaana, kun muut…

Lue koko artikkeli

Tutustumistarjous uusille asiakkaille!
Pääsy kaikkiin Kotimaa.fi artikkeleihin vain 1€ kuukausi. Kuukauden jälkeen tilaus jatkuu automaattisesti 9.90€/kk. Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa, ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu tästä

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliTuore väitöstutkimus: Ruotsinsuomalaiset vanhoillislestadiolaiset hakivat turvaa toisistaan
Seuraava artikkeliLukijoilta: Saako tyrannin tappaa?

Ei näytettäviä viestejä