Törmäsin äskettäin kiinnostavaan Earth Bible -projektiin, jota on luotsannut erityisesti australialainen Vanhan testamentin professori Norman Habel. Siinä pyritään lukemaan ja tulkitsemaan Raamattua ekologisesta näkökulmasta, niin että eläväksi olennoksi ymmärretty, sorrettu Maa saisi äänensä kuuluviin.

Projektissa ihmiskeskeiset ja ekologisten arvojen kanssa yhteensopimattomat Raamatun tekstit tulkitaan radikaalisti uudelleen niin, että tulkintaa ohjaavat Maan tarpeet. Maa on näille teologeille pyhä.

KUN RAAMATUN tekstit kirjoitettiin, ei ihmisen vaikutusta ympäristön tilaan saati maapallon säilymiseen elinkelpoisena juuri tarvinnut tai edes osattu pohtia. Nykyajassa tämä on kuitenkin elämän ja kuoleman kysymys.

Helsingin yliopiston dosentti Risto Uro pohtii Teologisen Aikakauskirjan 3/2023 artikkelissaan, mitä annettavaa raamatuntutkimuksella on ekologisen kriisin kohtaamiseen. Hän kirjoittaa muun muassa siitä, miten muinaisten ajattelijoiden maailmankuva ei vielä ollut kaksijakoinen. He eivät erottaneet luontoa ja ihmisen luomaa kulttuuria samaan tapaan kuin teemme nykyisin, vaan heidän maailmankuvansa oli kokonaisvaltaisempi.

Raamatusta löytyy kaksi luomiskertomusta. Niistä vanhempi, niin kutsuttu Jahvistin kertomus, edustaa tätä vanhaa ajattelua. Jumala luo sekä ihmisen että kaiken muun elollisen hedelmällisestä maasta ja antaa sekä ihmisen että muun luomakunnan voimaksi elämän hengen. Ihmistä ei aseteta muun elollisen yläpuolelle.

Pappiskirjan luomiskertomus – se ajassamme paljon enemmän siteerattu – sen sijan kuvaa, että Jumala loi ihmisen kuvakseen ja asetti tämän lisääntymään ja täyttämään maan sekä hallitsemaan muita elollisia olentoja. Uron mukaan tässä näkyy kirjoittajien eli temppelipapiston hyvin hierarkkinen sosiaalinen maailma.

KUN POHDIMME luontosuhdettamme Raamatun valossa, meidän olisi kenties viisasta palata sen kaikkein varhaisimmille juurille. Esimerkiksi psalmeista löytyy hyvin kokonaisvaltaista ajattelua, jossa ihminen on pienellä paikalla keskellä suurta elonkirjoa. Toki sieltä löytyy myös toisenlaista ajattelua.

Suomalaiselle luterilaiselle voi olla radikaali ajatus lukea Raamattua niin, että tulkinnan avaimena on maaäiti. Meidät on opetettu tulkitsemaan Raamattua sen valossa, mikä pyhässä kirjassa kirkastaa Kristusta. Muut kohdat voimme sivuuttaa tai nostaa niiden kohdalla hattua.

Mutta tarvitseeko näiden kahden tulkinta-avaimen olla ristiriidassa? Toivon, että Kristuksen lunastustyö koskee koko luomakuntaa ja pelastaa myös Maan.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!