Iso-Britannian laivasto oli tarkka köysistään. Merirosvojen ja satamavorojen varalta haluttiin varmistaa, että kuninkaallinen laivasto löytäisi aina omat köytensä. Siksi köyden keskelle punottiin punainen lanka – tunnusmerkki, joka erottaa kuninkaallisen köysistön huonommin hutaistusta himphampusta.

Kuninkaallisen laivaston tähden sanapari ”punainen lanka” on jäänyt määrittelemään kovaa ydintä, luovuttamatonta tunnusmerkkiä, mihin ilmiön tai asian olemus tiivistyy. Sanapari ei ole vieras teologian tai kristillisen keskustelun kentälläkään. Pohdinnat kristinuskon tai Raamatun punaisesta langasta ovat yleisiä.

KULUNUT KASKU kertoo, kuinka Jeesus ratsasti aasilla, mutta usein myös aasit ratsastavat Jeesuksella. Herjaavassa letkautuksessa on totta toinen puoli. Ratsastavat aasit Raamatullakin. Sen arvovaltaan vedotaan mieluusti ja yksittäisiä jakeita irrotetaan asiayhteydestään niin usein, että jos saisin joka kerta jonkun niin tehdessä A4-liuskan, ylettyisi paperipinoni kuuhun asti. Vaikka kirjoitan kepeästi, on kysymys vakavasta asiasta.

Raamattu on kristittyjen pyhä kirja. Siksi kristityllä ei ole oikeutta suhtautua siihen heppoisesti. Yksi tapa suhtautua siihen heppoisasti on se, että kuvittelee ymmärtävänsä sitä täydellisesti. Millaista ylpeyttä se oikein onkaan?

Minä luen Raamattua usein, mieluiten ääneen, ja elän jatkuvassa ihmetyksessä. Opetukset, vertaukset ja kertomukset ovat monitasoisia, haastavia ja mutkikkaita. Juuri kun kokee ymmärtävänsä jonkun kohdan, törmääkin uuteen omaa ajattelua rikastuttavaan selitykseen tai tulkintaan. Yhden tällaisen oivalluksen koin juuri äsken lukiessani paavi Benedictus XVI:n kirjaa Jeesuksen viimeiset päivät. Olin aina ajatellut, että Jeesuksen ratsuvalinta, aasi, on ensisijaisesti osoitus nöyryydestä. Benedictus kuitenkin esittää valinnan ensisijaiseksi syyksi kuninkuuden alleviivaamisen ja sen, että Jeesus haluaa, että ”hänen tiensä ja toimintansa ymmärretään hänessä toteutuvien Vanhan testamentin lupausten pohjalta”. Aasin valitseminen toteuttaa Sakarjan kirjan ennustuksen.

Benedictuksen kertoma ei tietenkään poista aasi-valinnan nöyryys-ulottuvuutta. Se tuo kuitenkin kohtaukseen arvokkaan lisänäkökulman. Kyse on nöyrästä kuninkaasta, joka tuntee kirjoitukset ja täyttää ne tietoisesti.

RAAMATUN EDESSÄ on oltava nöyrä. Siksi Raamatun valjastaminen oman aatteen vetojuhdaksi on pöyhkeää. Yksittäisten jakeiden käyttäminen oman agendan ajamisessa ei ole osoitus pelkästään huonosta arviointikyvystä, se on osoitus epäkunnioituksesta Raamattua kohtaan.

Raamatun köysi on punottu tiuhaan ja punaisen langan esiin purkaminen on elämänmittainen tehtävä. Jos sen vetää väkisin esiin, ei synny kuin umpisolmuja. Vyyhtiä on kerittävä auki nöyrin, kysyvin mielin. Joskus punainen väri vilahtaa. Olen törmännyt siihen useimmiten silloin, kun puhutaan rakkaudesta.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!