Emerituspiispa Eero Huovinen toteaa Kotimaa Pron haastattelussa, että hän on huolissaan nuorista papeista, joilla ei ole riittävästi aikaa saarnan valmistamiseen, ajatustyöhön.
Huovisen mielestä esimiesten pitäisi raivata alaistensa työpäiviin tilaa mietiskelylle. Sydämessäni läikähti. Totta! Miten totta tuo on niin monessa muussakin ammatissa nykyään.
Työstä puhutaan ikään kuin sen tuottavuus ja taso olisi aina mitattavissa minuuteissa, kiloissa, palstamillimetreissä tai tuotteiden kappalemäärissä. Suomen hyvinvointi on kuitenkin enenevässä määrin sen varassa, että meillä tehdään korkeatasoista tutkimusta ja innovaatioita, jotakin mistä maailmalla ollaan valmiita maksamaan. Merkityksellistä on myös se, että mediat välittäisivät pohdittua, viisasta ja mahdollisimman totuudellista puhetta. Hoitotyössä laatua olisi mahdollisuus kohdata ihminen ihmisenä ilman kiirettä.
Tämä kaikki vaatii väljyyttä pakkotahtiseen suorittamiseen ja sekuntiaikatauluihin. On oltava tilaa mietiskelylle. Levollisesta tyhjäkäynnistä syntyvät huikeimmat ideat ja rauhassa haudutetuista ajatuksista ne ulostulot, joilla maailmaa pidetään pystyssä ja rakennetaan. Rauhallinen kohtaaminen tuo vanhuksille ja sairaille iloa ja turvaa.
Monen ihmisen vireystila on täällä pohjolan perukoilla riippuvaista valon ja lämmön määrästä. Pitkä pimeä talvi on perinteisesti ollut levon aikaa. Vain pakolliset navettahommat hoidettiin ja tehtiin pieniä puhdetöitä. Vierailtiin ajan kanssa naapurituvassa ja veisattiin virsiä hitaasti. Keväällä ja kesällä oli sitten voimia painaa ympäripyöreää päivää.
Nykyisin meiltä vaaditaan samat tehot ympäri vuoden. Onko ihme, jos herkimmät eivät kestä kelkassa ja heidän korvaamaton panoksensa menetetään yhteiskunnassa?
Kuva: Olli Seppälä