Kolumni: Paastonaika on teologisesti kovaa kamaa

Pappisvihkimyksen ordinaatiokoulutukseen kuului ennen ja kuulunee vieläkin muutamia sananselitystilanteita. Itse muistan yli 25 vuotta sitten selittäneeni raamattupiirissä Mäntsälän miehille, miten Kristus tuonelassa saarnasi vankeudessa oleville hengille.

Ei se helppo raamatunkohta ole. Mutta se on ratkaisuyritys erääseen vanhaan teologiseen ongelmaan: pelastuvatko ennen Jeesusta eläneet hurskaat?

Samaa aihetta käsittelee mielenkiintoisesti Teologia.fi-sivuston uusimmassa artikkelissa Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Outi Lehtipuu. Artikkelista käy kanonisten ja kirkkoisien tekstien ohella ilmi, miten monet varhaiskristilliset traditiot aiheesta tiivistyvät apokryfisessä Nikodemoksen evankeliumissa.

Kyseisessä tekstissä Kristus toimii hengenpelastajana. Hän noutaa tuonelasta Aadamin ja muut pyhät, jotka hän johdattaa paratiisiin. Välillä palataan Jerusalemiin, ja Johannes kastaa nämä sielut Jordanissa.

***

Tuhkakeskiviikkona alkaa jälleen paastonaika. Silloin teemme kirkkovuodessa vaelluksen, joka huipentuu ristin ja ylösnousemuksen pääsiäiseen.

Paastonaika on teologisesti kovaa kamaa. Sen teemat liikkuvat Jeesuksesta kiusauksien ja pahan vallan voittajana elämän leipään ja kristinuskon suureen ihmeeseen: kunnian kuningas suostui piinaan ja kuolemaan. Kristinuskon suurta omaperäisyyttä ei tarvitse paljon kauempaa etsiä.

Kuoleman mysteeri on kaiken lihan, koko ihmiskunnan ongelma. Siihen on erilaisia selityksiä, joista edellä kuvatut varhaiskristilliset yrityksetkin kuuluvat. Niihin on hyvä yrittää tutustua.

***

Paastonajan ytimeen menevä tematiikka toivottavasti auttaa taas meitä kaikkia myös muistamaan, että kristinuskon varsinainen pähkinänsydän on jossakin muussa kuin ihmisessä itsessään, hänen kyvyissään, haluissaan, oikeuksissaan tai vaihtuvissa tunteissaan.

Varsinainen teologinen kysymys kuoleman edessäkin on, mitä Jumala ihmiselle siinä haluaa ja mitä hän haluaa ihmisen kahden ihmeen – syntymänsä ja kuolemansa – välissä elämällään tekevän. Jumalan kunniaksi ja lähimmäisen parhaaksi.

Tätäkin kirkko opetuksessaan pyrkiköön selittämään.

Kuva: Gustave Dorén raamattukuvitusta.

Edellinen artikkeliEvankeliumiselitys laskiaissunnuntaille: Ihmisten palveleminen voi viedä myös harhaan
Seuraava artikkeliPääkirjoitus: Lähetystyössä on oleellisempia asioita kuin se, miten rahat järjestöjen kesken jaetaan

Ei näytettäviä viestejä