Markuksen evankeliumi 10:32–45
Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: ”Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen.” ”Mitä te haluatte minun tekevän?” kysyi Jeesus. He vastasivat: ”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella.” Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?” ”Voimme”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. Mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.”
Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat Jaakobille ja Johannekselle. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja.
***
Työuran alussa minua opasti eräs nivalalainen kansanihminen kotinsa eteisessä. Hän kehotti minua pitämään kengät jalassa. Hän kertoi antaneensa saman ohjeen aiemminkin papille.
Hän oli sitä mieltä, että papin tulee pukeutua arvokkaasti. – En minä sillä, että katselisin ylöspäin ihmistä, vaan kunnioitan niitä tehtäviä, joita olet tullut hoitamaan, nainen sanoi.
Suora mutta lämmin puheenvuoro jäi mieleen. Toivon, etten unohda tapaukseen liittyvää opetusta. Annettu tai saavutettu asema ihmisten yhteisössä ei tee kenestäkään ihmistä kummempaa, vaikka työ on tärkeää.
Tähän aihepiirin osuu myös Jeesuksen opetus, jossa hän vertasi aikansa maallista vallankäyttöä ja sitä työtä, johon opetuslapset oli kutsuttu.
Jaakob ja Johannes pyysivät itselleen ministerin paikkoja Jumalan valtakunnasta. Näin olen seuroissa kuullut puhuttavan. Vierasperäinen sana ministeri eli apulainen tosin viittaa palvelijaan, mutta kyseistä tehtävää on pidetty vallankäytön paikkana.
Sanan alkuperä on toki hyvä muistutus nykyajan päättäjille. Hehän saavat tehtävänsä kansalta demokraattisessa yhteiskunnassa.
Jeesuksen aikana tunnettiin kuninkaita, jotka olivat saaneet valtansa perimysjärjestyksessä. He pitivät kansoja valtansa alla. Tämä järjestys ei sopinut kuitenkaan opetuslasten keskelle.
Heidän joukossaan tuli olemaan työhönottoja vain palvelijoiden paikkoihin. Kukaan ei nouse toisten yläpuolelle, kuten minä opin nivalalaisessa porstuassa.
***
Aiemmin Jeesukselle itselleen oli tarjottu myös mahtipaikkaa ja maanpäällistä loistoa. Lupauksen ehtona oli, että Jumalan pojan olisi pitänyt kumartaa sielunvihollista. Hän ei suostunut, vaan kertoi palvelevansa ja kunnioittavansa Jumalaa.
Tapaus muistuttaa meitä heikompia siitä, että ihmisten palveleminen voi viedä myös harhaan, jos taustavaikuttajana on Jumalan vastustaja.
Palvelemisen kovin laji on uhrautuminen toisten puolesta. Se oli Jeesuksen tie. Ei helppo ollut opetuslastenkaan tie, kun he kulkivat vastustajien keskellä kertomassa Vapahtajasta. Siihen Jeesus viittasi puhuessaan kärsimyksen maljasta, joka tuli myös Jaakobin ja Johanneksen juotavaksi.
Jeesus oli itse kaikkien orja. Siitä kertoo Filippiläiskirje. Minua on puhutellut kirjeestä löytyvä luonnehdinta vuoden 1938 raamatunkäännöksen mukaisesti: Hän ei katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen.
Hyvä esimerkki aina sinne, missä paremman aseman tavoittelusta tai jopa jahtaamisesta uhkaa tulla elämän tarkoitus.
Kirjoittaja on sairaalapastori.
Kuva: Gun Damén