Tuohtunut suomalaisnainen istui meillä kahvipöydässä Japanissa. Hän oli ollut maassa alle viikon ja oli sitä mieltä, että naisen asema Japanissa on aivan surkea. Sitä pitäisi pikaisesti saada kohennettua ja meidän lähetystyöntekijöiden olisi tartuttava toimeen muutoksen aikaansaamiseksi.
No, täytyy myöntää, että onhan naisen asema Japanissa toisenlainen kuin Suomessa, muttei suinkaan niin surkea kuin vieraani oletti. Minusta se ei ole naisen alistamista, jos nainen itse nauttii kotiäitinä olemisesta ja yhteiskuntakin arvostaa.
Vaimon vallassa on esimerkiksi perheen raha-asiat. Mies tuo kotiin palkan, josta vaimo antaa hänelle taskurahaa. Se on kyllä totta, että vaikka lain mukaan naisella on samat mahdollisuudet edetä työelämässä kuin miehellä, käytännössä tämä ei usein toteudu kulttuuriin iskostuneista syistä.
Kaksikymmentä vuotta Kaukoidän maassa eläneenä ja kotimaan asioita ulkopuolelta katsoneena on todettava, että Suomessa naisen vapaus ja asema ei ole taannut harmonista perhe-elämää ja tasapainoista kehitysalustaa läheskään kaikille lapsille. Onko nainen Suomessa vapaa, jos hänellä ei ole mahdollisuutta valita kodin ja työn välillä taloudellisista syistä tai yleisen mielipiteen vuoksi? Määrällinen vapaus – se, että on mahdollisuuksia toimia yhä useammalla tavalla – ei takaa sitä, että olisimme laadullisesti vapaita, sisäisesti vapaita.
Minusta on kiusallista ja suorastaan kulttuuri-imperialismia väittää, että juuri meidän tapamme toimia yhteiskunnassa ja kirkossa on ainoa oikea.
***
Suomessa ei useinkaan tulla ajatelleeksi, kuinka suuri merkitys kristinuskolla ja etenkin luterilaisen uskon yleisen pappeuden korostuksella on ollut ihmiskäsityksemme muotoutumiseen: kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita Jumalan luomina ja Kristuksen lunastamina.
Joka maalla on oma historiansa, ja niinpä tämän päivän suomalainen yhteiskunta on meidän oman historiamme tuotos. Luterilaisuuden lisäksi naisten yhteiskunnalliseen asemaan on eittämättä vaikuttanut myös toinen maailmansota, jolloin osiltaan murtui rakennelma miesten ja naisten töistä. Kun oma isäni oli sodassa, hoiti äiti maatalon emäntänä kotityön lisäksi pellot ja navetan.
Lähetystyön pääasia on julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. Tavoitteena on pelastava usko, joka kantaa iankaikkiseen elämään. Mitä hyvää yhteiskunnassa sen seurauksensa saadaan aikaan, on pääasiassa jätettävä kunkin maan ja kirkon oman näkemyksen varaan.
Meitä ei ole kutsuttu viemään suomalaisuutta vaan evankeliumia. Siinä on muutosvoima.
Kirjoittaja on pitkäaikainen Japanin-lähetti, kirkollinen vaikuttaja ja eläkkeellä oleva toimittaja. Kolumni on julkaistu 28.1.2022 ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.