Kolumni: Luterilaisissa kirkoissa Maria on jäänyt sivuosaan – eikä se ole vahinko

Kun ajattelee kristinuskon suurta kertomusta ja useimpien suomalaisten luterilaista uskonperinnettä, eräs tienhaara on Herramme äiti, Neitsyt Maria.

Hänen kirkollinen päivänsä on luterilaisessakin kalenterissa tänään sunnuntaina.

Tienhaaraa voi katsoa kahdesta suunnasta, ekumeniassa Maria sekä yhdistää että erottaa.

Katolinen ja ortodoksinen kirkko arvostavat Meidän Rouvaamme tai Jumalansynnyttäjää korkeasti. Luterilaisissa kirkoissa Maria on jäänyt sivuosaan. Eikä se ole vahinko.

***

Reformaattorit eivät tyrmänneet vanhan kirkon oppia Mariasta, mutta luterilaiset tunnustuskirjat kuitenkin pudottivat Marian siltä jalustalta, jolla hän keskiajan kirkossa ja nykyisessäkin katolisessa kirkossa on.

Niinpä me nykyluterilaiset emme oikein tiedä, mikä rooli Marialla uskossamme olisi. Marianpäivän saarnaajat puhuvat Herramme äidistä kristityn nöyryyden ja Jumalan tahtoon alistumisen esimerkkinä. Sellainen Maria tietenkin on, välttämätön lenkki pelastushistorian ketjussa.

Mutta muuta ei oikeastaan sitten olekaan. Me luterilaiset emme Marian puoleen rukouksissamme käänny. Toki voimme myöntää Marian rukoilevan kirkon puolesta.

Varsinkin katolisessa uskontulkinnassa Marian ainainen neitsyys turvataan konkretian tasolla: Raamatun puhe Herran veljistä koskeekin hänen ”serkkujaan”. Varhainen luterilaisuuskaan ei kiistänyt Marian ainaista neitsyyttä. Myöhemminkään asiasta ei ole luterilaisessa teologiassa mitään isoa ongelmaa tehty, vaikka mielipiteet epäilemättä ovat jakautuneet.

Vanhoihin oppeihin pohjautuvaa katolista dogmia Marian perisynnittömyydestä taas voitaneen pitää pyrkimyksenä puolustaa Jeesuksenkin perisynnittömyyttä, mutta luterilaisittain tällainen mariologia tietysti särähtää.

***

1900-luvulla katolisessa kirkossa renessanssin kokenut Maria-hurskaus ei katoa katolilaisuudesta minnekään. Mieleeni on tullut, että luterilais-katolisen ekumenian tiellä Maria voi kenties vielä olla yksi vankka kanto kaskessa.

Toki Mariasta on dialogeissa jo keskusteltu, mutta mahtaako ykseyden tien yksi edellytys ja ekumeeninen ele tulevaisuudessa olla, että museoissamme olevia keskiaikaisia Marian patsaita ryhdytään kiikuttamaan takaisin kirkkoihimme?

Saapas nähdä, oppiiko Maria uudelleen suomen kielen.

Kuva: Wikipedia.Melozzo da Forlì: Marian ilmestys, Patheon, Rooma.

Lue myös:

Kolumni: Keskustelu kirkon hallinnosta virisi taas – ja siinä molemmat kannat ovat ymmärrettäviä

Kolumni: Jos pyhästä ei saa veistää huumoria, ollaan vaarallisella tiellä

Kolumni: Euroopasta loppuvat papit

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliMysteerikuva: Naiset lastaavat laivaa – mutta missä?
Seuraava artikkeliKuninkaalliset tukevat hävikkiruuan hyödyntämistä Pohjoismaissa – KUA perustaa kaupan Suomeen

Ei näytettäviä viestejä