Siinä, että todetaan luterilaisuuden muokanneen Pohjoismaita suuresti, ei ole mitään uutta. Sen sijaan uutuudenviehätystä on analyysissa, joka pitää pohjoismaista sosiaalidemokratiaa jopa maallistuneena luterilaisuutena.
Näin väittää amerikkalainen professori Robert H. Nelson uudessa kirjassaan Lutheranism and the Nordic Spirit of Social Democracy: A Different Protestant Ethic.
***
Nelson katselee kirjassaan Pohjolaa yhdysvaltalaisten lasien läpi. Erikoisuuksista huolimatta hyvänä puolena asiassa voi pitää sitä, että etäältä näkee kokonaisuuden paremmin kuin läheltä.
Suomi on Nelsonin tarkastelussa harvinaisen korostetusti esillä.
Nelson toteaa Pohjolan täysin omaleimaiseksi maailmankolkaksi ja täkäläiset yhteiskunnat jokseenkin ainutlaatuisiksi. Niiden suurin yhteinen perinteinen nimittäjä on kansakuntien liki sataprosenttinen luterilaisuus. Nelsonin mukaan se on Pohjoismaissa yhdistynyt muihin aatteisiin ja muuttunut maalliseksi, sosiaalis–taloudelliseksi pelastusopiksi. Sosiaalidemokratia siis astui vanhojen valtionkirkkojen kenkiin.
Kirja valottaa nopein vedoin ja johtopäätöksin sitä, miten Pohjola muuttui luterilaiseksi ja mitä siitä on seurannut. Globaalissa tarkastelussa kirja vääntää lukijalle myös rautalangasta luterilaisen ja kalvinistisen eetoksen eroja.
Mielenkiintoisia Nelsonin havaintoja Pohjoismaista ovat esimerkiksi pohdinnat, miten alamaisuskollisuus ja sosiaalinen velvollisuudentunto ovat johtaneet huippukovaan verotukseen.
Tai miten Norjan, Ruotsin ja Suomen ylhäältä edistetty, holhoava ja yksityisen piiriinkin tunkeutuva sosiaalinen kontrolli, sekä vaikkapa liikennekuri, tiedeusko ja rajoittava alkoholipolitiikkakin juontaisivat juurensa luterilaiseen yhteisvastuuseen ja valtiokirkollisuuteen.
Edelleen, luterilaiset herätysliikkeet ovat Nelsonin mukaan vaikuttaneet naisen aseman nousuun.
Mene ja tiedä. Mutta mielenkiintoisia näkyjä tämä amerikkalainen tarkkailija Pohjolastamme näkee. Hänen lähteensä ovat kuitenkin pitkälti pohjoismaisia.
***
Robert H. Nelson ei kirjassaan loppujen lopuksi detaljoidusti osoita sitä prosessia, miten luterilaisuus maallistuessaan olisi re-inkarnoitunut nimenomaan sosiaalidemokratiaksi.
Toisaalta ”sosiaalidemokraattisuus” puoluetta laajempana yleisenä ajattelutapana on näytellyt Pohjolan muokkaamisessa nykymuotoonsa suurta osaa, joten kirjoittajamme väitteet ja olettamukset osunevat ainakin osaksi maaliinsa.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Kolumni: Moni kiista koskee Raamattua – se ei tarkoita sitä, että Pyhästä kirjasta pitäisi luopua