Joskus 1970-luvulla luin parturintuolissa viikkolehteä, jossa pohdiskeltiin ihmisen eliniän suurta pidentymistä tulevaisuudessa.
Jutun mukaan yli satavuotiaiksi elävät ihmiset eivät sallisi sitä, että heidän maailmansa menee pilalle. Siksi ympäristönsuojelusta kehittyisi uusi uskonto. Varsinaisen tuonpuoleisen ytimensä menettäneen kirkon papisto kuulemma myös liittyy aikanaan suurin joukoin uuteen ympäristökirkkoon.
Huoli ympäristöstä onkin tullut osaksi elämäntapaamme. Kuulemme jatkuvasti ilmastonmuutoksesta, saastumisesta ja luonnon moninaisuuden kaventumisesta. Meitä kehotetaan välttämään lentämistä ja autoilua, asumaan ahtaammin ja vähentämään pihvilihalla herkuttelua.
***
Ympäristöpuhe on tullut rytinällä kirkkoonkin. Se on hyvä, sillä maapallon monet ongelmat ovat todellisia ja ympäristötietoisuudella on sakasteissa ja leirikeskuksissa väliä.
En silti ole aivan varma siitä, haluanko kovin usein kuulla messussa saarnoja ilmastonmuutoksesta. Kristinuskossa on kuitenkin ensisijaisesti kysymys muusta. Useimmilla papeilla ei ole ympäristöasioissa tarvittavaa luonnontieteellistä ja muuta koulutusta tai syvällistä asiantuntemusta. Tällöin ekopuhe jää helposti jotenkin päälle liimatuksi.
***
Huoli luomakunnasta on rakennettu sisään kristinuskoon, mutta se ei ole sen ydinasia. Luomiskertomuksen ”viljellä ja varjella” ei saisi olla mikään uusi lähetyskäsky, joka jyrää muun yli. Luomakunnan asiat kuuluvat kyllä teologiaan, mutta jos muusta kuin Jeesuksesta ristillä uhkaa tulla kristinuskon pääsisältö, kirkolla on ongelma.
Ongelma on varsinkin kirkon ulkopuolisen, poliittisen ympäristöfundamentalismin uittaminen kirkkoon. Sellainen on pahimmillaan ankaraa lain saarnaa, jossa evankeliumia ei ole tarjolla. Siinä ihminen pelastuu lain teoilla. Voisi siinä olla uusi uskomusjärjestelmäkin idullaan.
***
Jos ympäristöteot pelastavat, elämä itse näyttäisi vahvistavan, että ihmisellä on luonnollinen taipumus lakihenkisyyteen – jopa itselle sopivaan totalitarismiin. Tähän viittaa myös se, jos jotakin poliittisesti ajettua aatetta halutaan nostaa kritiikin yläpuolelle.
Tässä mielenmaisemassa aidon kristinuskon vapauttava pelastussanoma on maailmassa todella omaa luokkaansa.
Lue Pauliina Kainulaisen vastaus
Kuva: Olli Seppälä