Sain taannoin osallistua kotikirkossani Pyhät laulumme -konsertin ensiesitykseen. Artistit Aarne Pelkonen, Jukka Perko ja Marzi Nyman heittäytyivät esittämään itselleen rakkaita hengellisiä lauluja ja virsiä.

Lapsuusvuosien jälkeen taakse ja ehkä unohduksiinkin jääneet hengelliset laulut hengittivät artistien tuoreissa tulkinnoissa uudella tavalla.

Musiikilla on mahdollisuus ylittää rajoja ja käsitellä tunteita, joihin ei sanoilla yllä. Hengelliset klassikot avasivat ikkunan omaan elämänhistoriaan ainakin sille, jonka elämänpolkua ne olivat elämän eri vaiheissa säestäneet.

Konsertti kosketti ja yhdisti. Artistit eivät vain esittäneet klassikoita, vaan elivät niitä uudelleen rohkeasti heittäytyen, leikkien ja iloiten. Laulut virtasivat pakottomasti ja häpeilemättömästi. Tulkinnat hoitivat hetken palelevaa sielua. Samalla sai palata omiin hengellisen elämän muistoihin ja katsella sopuisasti eletyn elämän kerroksia.

Konsertissa kuulimme myös uudempia hengellisiä lauluja. Yksi niistä oli muutama vuosi sitten Matti Paatelman säveltämä ja Sinikka Svärdin sanoittama laulu Näkymätön maailma. Laulussa kysytään: ”Onko näkyvän takana näkymätön maailma, vailla huolia ja pelkoja?”

Maailman kaikista kylistä nousee tämä sama kysymys. Se tulee vastaan kaikkialla, mutta erityisesti epätoivossa, sodan keskellä, sairaalasängyn vierellä, pimeässä illassa ja tyhjän joulun edessä.

Laulun toistuvasta toivomuksesta – ”Sano, että sellainen on!” – tuli yhteinen pyyntö. Tuntui kuin tuo kysymys olisi ollut jokaisen kirkossa olevan huulilla.

”Sävelistä syntyy kuin avara huone, jossa viriävät sanattomat huokaukset.”

Varhaiset kristityt tapasivat sanoa, että se, joka laulaa, rukoilee kaksinkertaisesti. Laulu antaa rukoukselle kauniin muodon ja laulettuun rukoukseen osallistuu paitsi sielu myös äänen tuottava keho.

Laulaen ihminen etsii sanoja ja säveliä ilmaistakseen syvimpiä tunteitaan ja kaipauksiaan – iloa, pelkoa, surua ja toivoa. Musiikin avulla sanoitamme sellaisia kokemuksia, joita järki ei täysin tavoita, mutta joita sydän ymmärtää.

Juuri sävelet voivat jatkaa siitä, mihin sanat loppuvat. Sävelistä syntyy kuin avara huone, jossa viriävät sanattomat huokaukset. Parhaimmillaan hengellisestä musiikista tulee myös rukousta. Musiikin kieli ylittää näkyvän maailman rajan

Konsertissa laulu Näkymätön maailma päättyi hiljaisuuteen – kuin traagiseen tyhjyyteen ja huutoon. Hetken inspiroimana Marzi Nyman rikkoi hiljaisuuden soittaen iloisia sävelmiä ja laulaen: ”On!”

Hetkessä syntynyttä musiikkidraamaa seurasi yleisön raikuvat aplodit. Tuntui, ettei aplodien kiitollisuus kohdistunut vain esiintyjiin, vaan sillä kiinnityttiin yhdessä lupaukseen näkymättömän todellisuuden olemassaolosta.

Se oli yhteistä huutoa toivon puolesta. Huomasin itse kirkon penkissä taputtavani myös kiitollisuudesta: aukko näkymättömään maailmaan oli puhjennut. Marzi Nymanin spontaanista huudahduksesta avautui joulun lahja.

Joulukuussa suomalaiset laulavat kaikkein eniten. Valmistamme tietä joulun ihmeelle laulaen ja joulumusiikkia kuunnellen. Rakastetuimmat ja tutuimmat joululaulut palauttavat muistoja ja tunteita.

Käsillä on ihmeen mahdollisuus. Suljettuun maailmaan puhkeaa aukko, josta näkymättömän maailman valo loistaa ja Jeesus-lapsi syntyy sydämessä uudelleen.

Kolumni on julkaistu Askel-lehdessä 12/2025.

Ilmoita asiavirheestä