Lento-onnettomuudessa 28.7.1982 kuoli amerikkalainen pianisti ja laulaja, hengellisten laulujen tekijä Keith Green. Liian täyteen ahdettu pienkone syöksyi maahan, ja 12 henkeä sai surmansa, mukaan lukien Greenin kaksi pientä lasta. Onnettomuudesta tulee kuluneeksi ensi kuussa 40 vuotta.

Pörröpäinen ja -partainen Green, jonka levyjä minäkin kuuntelin, oli jollain tavalla jeesusmainen hahmo. Hän oli juutalaissyntyinen, mutta kasvanut Kristillisen tieteen parissa, siis amerikkalaisen uskonnollisen yhteisön, joka painotti henkistä ja hengellistä parantamista. Omat harhapolkunsa huumeiden ja mystisten liikkeiden kanssa koettuaan Green koki kristillisen uskoontulon.

Vaimonsa Melody Greenin kanssa Keith alkoi elää kristinuskoaan todeksi jakamalla kotinsa ja elämänsä kaikenlaisten tukea tarvinneiden nuorten kanssa. Nuorina vilpittöminä ihmisinä he tarjosivat eksyneille paikan, missä olla, opiskella kristinuskoa ja kasvaa ihmisenä. Toiminta kasvoi liikkeeksi, joka sai nimen Last Days Ministries. Koska väkimäärä vain kasvoi, liike hankki lopulta Texasista maatilan, jota sittemmin vielä laajennettiin. Liikkeellä piti olla tietenkin uutiskirje, joka lopulta laajeni muutamasta paperiarkista värikkääksi kunnon lehdeksi.

***

Ja sitten Keith Green kuoli vain 28-vuotiaana. Hän jätti jälkeensä tavattoman kauniita hengellisiä ylistyslauluja, joita kaikeksi onneksi nykyaikana edelleen löytyy verkon musiikkipalveluista.

Greenin lauluissa on Jumalan rakkauden kaipuuta, mystiikkaa ja toisaalta kiitollisuutta ja nöyryyttä. Samalla niissä on syvää ymmärrystä Jumalan olemuksesta ja sen vaikutuksesta ihmiseen. Draw me, oh, draw me, please draw me my Jesus, into your presence where I cannot lie – Vedä minut puoleesi, oi Jeesukseni, läsnäoloosi, jossa en pysty valehtelemaan.

Greenin tarinan jeesusmaisuus on siinä, miten kiitollinen ja nöyrä usko kohtaa ympäristön tarpeet ja syntyy merkityksellinen liike. Niin on syntynyt kristinusko, kirkot ja kristilliset yhteisöt. Niin ne syntyvät vastaisuudessakin.

***

Karismaattisten hahmojen toiminnasta syntyneet liikkeet elävät tietyn kaaren. Kun johtohahmot vaihtuvat, toiminta arkipäiväistyy, intohimo hiipuu. Jos merkityksellisyys kuitenkin säilyy, voi käydä kuten luterilaiselle kirkolle, joka yhä edelleen elää satoja vuosia Martti Lutherin jälkeen.

Aikojen vaihtuessakin merkityksellisyys on kaiken ytimessä. Siinä mielessä huoli kirkon jäsenmäärien laskusta on oikeastaan huolta rakenteista, toiminnoista ja työpaikoista. Itse asia, kristinusko, pitää lopulta huolen itsestään, kun se tulkitaan merkityksellisesti ja syvästi todeksi kullekin ajalle.