Kolumni: Kulttuurin lapsellistumisesta puhumisen ei pitäisi olla elitismiä

Kuva: Jukka Granström

Kun Reino Helismaa ja Toivo Kärki tekivät 1950-luvun puolivälin tienoilla salanimillä näytelmän Ruoska ja rakkaus, olivat arviot ensin mairittelevia. Kun paljastui, että korkeatasoiseksi kiitetyn näytelmän taustalla olikin pelätty rillumarei-kaksikko, ei ”kansan maun turmelijoita” tahdottu enää suitsuttaa. Näytelmä vedettiin vähin äänin ohjelmistosta ja kriitikot harmittelivat astuneensa ansaan. Tämänkaltainen jaottelu korkean ja matalan taiteen, kulttuurin ja viihteen…

Lue koko artikkeli

Tutustumistarjous uusille asiakkaille!
Pääsy kaikkiin Kotimaa.fi artikkeleihin vain 1€ kuukausi. Kuukauden jälkeen tilaus jatkuu automaattisesti 9.90€/kk. Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa, ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu tästä

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliKasvivärjäystä, naisasiaa ja yrittäjyyttä – Halosen taiteilijasuvun naisten käsityöt esillä Lapinlahdella
Seuraava artikkeliRuotsin kirkon papeille 40-tuntinen työviikko

Ei näytettäviä viestejä