Luterilaisen ehtoollisopin mukaan Kristus on läsnä leivässä ja viinissä. Vastaani on tosin tullut useita pysäyttäviä tilanteita, joissa olen kokenut tämän läsnäolon leivässä ja viinissä toteutuvan muutoinkin kuin ehtoollisessa.
Vuosia sitten Ahti, asunnoton alkoholisti haudattiin. Saattojoukko koostui yksinomaan vertaisista sekä seurakunnan diakonista, joka oli vastannut hautajaisten ja muistotilaisuuden järjestelyistä. Kun arkkua oltiin laskemassa hautaan, tuli toinen alan mies Veksi arkun viereen. Hellästi hän asetteli korkkaamattoman Aperita-pullon (väkevä viini) arkun päälle ja totesi: Hyvää matkaa Ahti.
Tuossa tilanteessa tajusin, että näin vahvaa lähimmäisenrakkautta ja ystävän huomioimista en liene koskaan nähnyt. Tuon pullon arvo ja uhrauksen merkitys oli suurin piirtein samaa luokkaa, kuin jos minä olisin laittanut koko omaisuuteni Ahdin muistoksi. Veksin eleessä näyttäytyi puhtaimmillaan Kristuksen esimerkkiä noudattava lähimmäisrakkaus. Hän antoi ystävälleen matkaevääksi parasta mitä tiesi. Se oli pyhä toimitus.
Olin seurakunnan leipäjonossa. Luokseni tuli, leipäkassinsa jo saanut yksinhuoltajaäiti. Hänen kiitollisuuttaan saamistaan kaurahiutaleista ja ylipäiväisistä leivistä saattoi verrata siihen taivaan iloon, josta Raamattukin kertoo. Tuo rouva kertoi innoissaan, että saamansa ruoka-apu mahdollistaa lapsen pääsyn koulun retkelle. Nyt rahat riittävät kymmenen euron retkimaksuun. Lisäksi hän voi hakea apteekista itselleen välttämättömät reseptilääkkeet.
Veksi ja leipäjonon äiti ovat niitä ihmisiä, joita harvemmin sunnuntain messussa ehtoollisella tapaa. Todennäköisimmin he eivät myöskään äänestä kirkollisvaaleissa, eikä heidän toimeentulotuestaan synny kirkolle verokertymää. Kuitenkin he ovat ihmisiä, joilla on uskoakseni keskimääräistä myönteisempi kuva kirkosta ja joiden elämään kirkolla on todellista merkitystä.
Tätä seurakuntaa palvelee osaava diakonian ammattilaisten joukko. Apunaan joukko sitoutuneita vapaaehtoisia. Vuosittain lähes puolessa miljoonassa leipäjonokohtaamisessa ja 100 000:ssa diakonian kotikäynnissä todentuu monelle aito yhteys Kristuksen kirkon kanssa.
Seurakunnissa ja kokonaiskirkossa tehdään päätöksiä ensi vuoden budjeteista. On tärkeätä, että diakoniatyön toimintaedellytykset turvataan. Toimeentulotuen siirtyminen Kelaan tulee lisäämään diakonian neuvonta- ja palveluohjauksellista vastuuta. Suunniteltu maakuntauudistus synnyttää alueellisesti seurakuntaa laajempia sosiaalipalvelualueita. Tämä tulee asettamaan myös hiippakunnalliselle diakonialle uusia vastuita alueellisen diakoniatyön koordinoinnissa. Turvatkaamme Veksin ja kumppaneiden yhteys Kristukseen ja Hänen kirkkoonsa jatkossakin.
Kirjoittaja on Yhteisvastuun keräysjohtaja.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös: