Kun kolme varttunutta herrasmiestä nauhoittaa omia keskustelujaan, paketoi ne kirjaksi ja tarjoaa ajatuksiaan kaikelle kansalle, ainakin itsetunto on kunnossa.
Presidentti Martti Ahtisaaren, ministeri Jaakko Iloniemen ja journalisti Tapani Ruokasen keskustelukirjan Miten tästä eteenpäin äärellä on kuitenkin todettava, että kyllä sen sisällössäkin on moni asia kunnossa.
Keskustelu kirjan muotona on jo vanha, olivathan Platonin teokset dialogeja. Nyt keskustelevat nobelisti, rauhanvälittäjä ja valtiomies, diplomaatti ja politiikan analyytikko sekä journalisti ja teologi.
Muodosta johtuen herrojen oppinut, rohkea ja mielenkiintoinen ajatustenvaihto muistuttaa ajoittain, tahattoman koomisesti, hieman vieraiden kielien oppikirjojen töksähtelevää sanailua.
Varsinainen herkku on kirjan substanssi: keskustelijat pohtivat 60 istunnossaan Suomen ja maailman suuria kysymyksiä. Sellaisia ovat esimerkiksi arvot, terrorismi, Venäjä, USA, Nato, Suomen tila, hyvinvointiyhteiskunta, brexit, kansainvaellus ja monet muut.
Esitystavasta johtuu, että kirja etenee ajoittain hieman tarpoen ja toistoa on usein. Keskustelijat myötäilevät toisiaan eikä vastakkainasettelua haeta.
Kuitenkin pääasia on, mistä puhutaan, ja tällä kohdalla on syytä vakavoitua.
Kolme keskustelijaa viestittää, että ihmiskunta on valtavien haasteiden, uhkien ja mahdollisuuksien edessä.
Arvot, kuten demokratia, oikeudenmukaisuus, ihmisoikeudet, vapaus ja rauha ovat kaikille kolmelle tärkeitä. Varsinkin Ahtisaari tuo kirjassa selkeästi esiin Nato-kantansa: Suomen on mentävä Natoon, jopa ilman Ruotsia. Venäjä on keskustelijoille naapureitaan uhkaava, sopimuksia rikkova ja rauhaa uhkaava häirikkö, jonka edessä ei nöyristellä.
Kolmikko painottaa, että Suomi on vapaa, demokraattinen länsimaa. Myös brexitin jälkeinen EU on pelastettava.
Yhdysvaltoja nämä miehet kovasti kaipaavat maailmanpolitiikassa ja sen eri kriiseissä. USA:ta arvostetaan, mutta sen yhteiskuntaa pidetään myös kovin ongelmallisena.
Pohjoismaista yhteiskuntamallia miehet sen sijaan jaksavat kehua, vaikka myös sen ongelmat myönnetään. Kyseinen mantra onkin jälleenrakentajapolven ja suurten ikäluokkien uskontunnustus, johon Ahtisaari ja Iloniemi liittävät myös pakkoruotsin tärkeyden.
Suomen talouden ja sisäpolitiikan näkymät herättävät herroissa huolta. Esimerkiksi ay-liike, kommunismin perintö ja jähmettynyt poliittinen kulttuuri kuulevat näiltä analyytikoilta kunniansa.
Miehet ymmärtävät kirkkojen ja uskontojen suuren merkityksen maailmalle ja suhtautuvat niihin myönteisesti. Ääri-islam toivotetaan kuitenkin Euroopasta pois.
Erikoista ja varmaankin tietoista on, että nämä länsimaan kolme viisasta miestä tuskin mainitsevat ilmastonmuutosta keskusteluissaan.
Lukija kohtaa sivuilla paljon tasokasta ajattelua. Keskustelijoilla on vain vähän tabuja, sokeita pisteitä tai sisäistä ristiriitaisuutta – mutta niitä on.
Jos keskustelijoille haluaisi vielä antaa jotkut roolit, on joukon Taata, tietäjä iänikuinen tietysti presidentti Ahtisaari. Yleensä hän heittää pöydälle suuret, joskus idealistisetkin väitteet, joihin virkamies ja diplomatian veteraani Iloniemi tarttuu, vieden kiekkoa eteenpäin. Kolmikon juniori ja Jukolan Eero on yhteiskuntaa ja maailmaa taidokkaasti tarkasteleva ja väitteitä myös sparraava Ruokanen.
Toisaalta nämä roolit myös usein sekoittuvat pitäen kirjan lukijan jännitystä yllä.
Miten tästä eteenpäin on syksyn julkaisujen joukossa mielenkiintoinen, ajankohtaisen tärkeä ja jatkokysymyksiä herättävä erikoisuus.
Martti Ahtisaari, Jaakko Iloniemi, Tapani Ruokanen: Miten tästä eteenpäin. Docendo, 349 s.
Kuva: Jussi Rytkönen
Lue myös:
Ahtisaari uutuuskirjassa: Jos muslimit eivät hyväksy oikeusvaltiotamme, heillä ei ole asiaa tänne