Tuijotin pitkään Caravaggion maalausta Pyhän Matteuksen kutsuminen vanhasta Maailman taide -kirjasarjasta keittiönpöytäni ääressä. Valon ja varjon ihmeellisesti vanginnut teos kuvaa ohikiitävää hetkeä: Jeesus kutsuu Matteuksen opetuslapsekseen. Tapahtuman taustana nähdään italialainen taverna. Matteuksen ja muiden kapakassaistujien pukeutuminen edustaa maalausajan muotia hattuineen ja pussittavine hihoineen. Jeesusta ei ole vangittu perinteiseen muottiin. Kohtaus elää ja hengittää.

Kristinuskoa käsittelevän taiteen tilaa on välillä vaikea katsoa. Uskonto tunnistetaan elokuvasta kunhan se sijoittuu kahdentuhannen vuoden taakse ja romaani on hengellinen, jos pohtimassa on pappi. Jostain olympialaisten avajaisjuhlan oletetusta Viimeinen ehtoollinen -viittauksesta kauhistutaan, vaikka kristikunnan olisi täytynyt kilvan kiittää ja kumartaa, jos sekularisoituneen Ranskan juhlassa nähtiin edes vilauksen tasolla raamatullinen asetelma.

Taiteilijalta ei pidä edellyttää henkilökohtaista ulostuloa tai uskoontulotarinaa

ONKO LOPULTA kyse siitä, kuka kelpaa uskonasioiden tulkiksi? Ranskan avajaisista tuskin olisi syntynyt mitään porua, jos oletettua asetelmaa olisi ollut markkeeraamassa vaikkapa joukko ranskalaisia jalkapalloilijoita drag-artistien sijaan. Tämä on surullista, mutta totta.

Sama pätee hengelliseksi tulkittuun ja hengellisen taiteen mitat täyttävään Suomessakin. Turvallisen unelmavävy Juha Tapion laulut kelpaavat nuorten iltoihin ja riparilaulujen kaanoniin, vaikka jäävät hengellisen pohdiskelun tasolla jokseenkin vaisuiksi. Provokaattori Juice Leskisen Jumalaa etsivät tai uskonasioita syvällisesti pohtineen Hectorin laulut eivät ole laulukirjoihin eksyneet.

Asetelma täytyy räjäyttää. Suurin osa suurista kristillisiä aiheita käsitelleistä taiteilijoistakaan kun ei ole ollut erityisen ”puhtoisia”. Caravaggio oli tuomittu väkivaltarikollinen, Michelangelo äkkipikainen ja hankala ja Mozart pissa-kakka-pieru-vitsejä viljelevä sekoilija.

Taiteilijalta ei pidä edellyttää henkilökohtaista ulostuloa tai uskoontulotarinaa ennen kuin hänen taidettaan voidaan käsitellä tai arvostella uskonnollisena.

Olemme muuten vaarassa joutua kauheaan kaiuttomaan tilaan, missä uskoontulleet saavat laulaa uskonvarmuudestaan, mutta ateistiksi päätynyt Mikko Joensuu ei saa edes esiintyä kirkossa, koska on julkisesti ”luopunut uskostaan”. Jos joku ei edellisen lauseen tapausta muista, niin näin kävi keväällä Alajärvellä.

Kristinuskoa käsittelevän taiteen tylsistyminen on pysäytettävä. Tarvitsemme Jeesuksesta lauluja, joissa ei höyrypäänä vain hoeta jeesusta.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!