Vuosi 2023 on suomalaisen uskonnonvapauden merkkivuosi. Vaikka periaate on selkeä, käytäntö vaatii rajankäyntiä.
Itsekin olen ollut mukana erinäisissä uskonnonvapautta tangeeraavissa debateissa, esimerkiksi uskonnonopetusta koskien. Myös Aasian uskontoja koskevat tutkimukseni jäsentyvät uskonnonvapauden tematiikkaan: oikea tieto uskonnoista lisää keskinäistä kunnioitusta ja sitä kautta uskonnonvapautta.
Matkallani uskontodialogin maailmaan Intialla on ollut ratkaiseva rooli. Intialaiset kristityt elävät vähemmistössä mutta etsivät myönteisiä suhtautumistapoja naapuriensa uskontoihin kuten hindulaisuuteen ja islamiin.
***
Viime aikoina Intia on opettanut minulle uskonnonvapauden merkityksestä perin erilaisella tavalla.
On tunnettua, että naapurimaa Pakistanissa vähemmistöjen asema on hyvinkin hutera. 1980-luvulta alkaneen islamismin nousun myötä kristittyjen ja hindujen elämästä on tullut tukalaa.
Nyt myös Intiaa ollaan hivuttamassa kohti yhden uskonnon hallitseman valtion mallia. Maailman suurimmasta demokratiasta uhkaa tulla ”hindulainen Pakistan”, jos hallitsevan BJP-puolueen tavoitteet toteutuvat.
Hindunationalistit ajavat enemmistön etuoikeuksia tekemällä hindulaisuuden symboleista koko Intian symboleja. Lehmän suojelun nimissä on lynkattu karjataloutta harjoittavia muslimeja, ja kristittyjä pastoreita on painostettu ylistämään Rama-jumalaa. Historiaakin kirjoitetaan uusiksi, kun Taj Mahalin väitetään olleen alun perin hindutemppeli.
***
Hindunationalistien toimia seuratessani olen havahtunut vihapuheen vaarallisuuteen, sillä se muuntuu lopulta väkivallaksi.
Vaikka Suomessa uskonnonvapaus on monin tavoin hyvällä tolalla, äärioikeistolaisen poliitikkojen vähemmistövastaiseen lietsontaan pitää suhtautua vakavasti.
Intiaa seuraamalla olen ymmärtänyt, miten herkästi enemmistö jyrää vähemmistön.
Siksi on tärkeää, että Suomessa luterilainen kirkko puolustaa enemmän vähemmistöjen uskonnonvapautta kuin omaansa. Tämä vaatii joskus sitä, että kirkko astuu taaksepäin ja välttää luterilaisuuden olettamista suomalaisuutta määritteleväksi kulttuuriperinteeksi.
Uskonnonvapaus vaatii myös aktiivisuutta. Luterilaisen kirkon on puhuttava muslimivähemmistön puolesta aikana, jolloin muslimit leimataan terroristeiksi ja Koraaneja sytytetään tuleen. Myös antisemitismin suhteen on oltava valppaana.
Vähemmistöuskontojen puolustaminen on paras tapa, jolla enemmistökirkko voi huomioida uskonnonvapauden merkkivuoden.
Jyri Komulainen
Kirjoittaja toimii johtavana asiantuntijana Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikössä.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Kolumni: Hindunationalistien toimia seuratessani olen havahtunut vihapuheen vaarallisuuteen