Kun luin Margaret Atwoodin kirjan Orjattaresi (The Handmaid’s Tale) 80-luvun lopulla, sen ahdistavuus jäi ikuisiksi ajoiksi kutittamaan mielen perälle. Eihän modernia demokratiaa ja modernia naista enää voi alistaa vanhatestamentillisen fundamentalismin alle, ajattelin. Mutta niin vain juhannuksena oikeistokristityt saivat lopulta Yhdysvaltojen yleisen aborttioikeuden kumottua ja Atwoodin voisi ylentää profeettojen joukkoon. Nyt maassa pelätään, mitä vapauksia seuraavaksi kumotaan.
* * *
Yhdysvaltain kristillinen oikeisto on konservatiivikristittyjen epävirallinen yhteenliittymä, joka on voimakkaasti ajanut aborttioikeuden kumoamista jo vuosikymmeniä. Se on vaatinut aikaa, rahaa ja paljon työtä, jonka huipentumana nyt Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen on saatu kokoonpano, joka voi edistää kristillisen oikeiston tavoitteita.
Kuten The Guardian -lehti totesi 25.6. artikkelissaan, abortti on ollut kristilliselle oikeistolle onnistunut teema, koska se on tuonut katolilaiset ja konservatiiviset protestantit ja evankelikaalit yhteen. Sen liittäminen ajan pahennusta herättäviin ilmiöihin kuten seksuaalivallankumoukseen, kansalaisoikeuksiin ja naisten vapautumiseen, on antanut sille valtavan nosteen ja samalla tietysti tuottanut kristilliselle oikeistolle rahaa ja vaikutusvaltaa.
En voi välttyä siltä ajatukselta, että aborttia henkeen ja vereen vastustava ja kristillistä etiikkaa koko yhteiskunnan harteille pakottava kristitty on kadottanut suuntansa. Ehkä vaatimaton kristityn arki, johon Raamattu meitä ohjaa, rukous ja hyvän tekeminen ovat tuntuneet liian tylsältä. Toisten moralisoinnissa ja selkeässä taisteluasetelmassa on tuntunut olevan enemmän virtaa. Ja niin on eksytty pois ytimestä.
Kristinusko ei kuitenkaan ole moraalia. Eikä vallan ja moraalia saarnaavan kristinuskon yhdistelmä koskaan ole tuottanut hyvää hedelmää. Päinvastoin. Katolisten luostarien ja koulujen mailta Irlannista ja Kanadasta löytyneet nimettömät haudat kertovat karua totuutta siitä, että moralistinen kristinusko jättää jälkeensä hyväksikäytettyjä lasten ja naisten ruumiita.
* * *
Todellinen kristinusko kulkee siellä, missä Jeesuskin. Elämässään pieleen menneiden ja olosuhteiden riistämien rinnalla. Tuomitsematta ja arvostelematta. Kuunnellen ja armahtaen.
Elämä ei ole satu, jossa valitaan oikea tie aina kohti onnellista loppua. Usein joutuu valitsemaan huonon ja vielä huonomman välillä. Aina ei itse voi edes valita. Tämä koskee myös naisen kehoa, raskautta ja aborttia.
Kristinuskon tehtävä on olla paikalla, kun kukaan muu ei enää ole. Ei pidä tuomita naista, ennen kuin on kulkenut päivän matkan hänen kengissään. Ei tuominnut Jeesuskaan.