Luottamushenkilön kannattaa olla aloitteellinen ja perehtyä huolella asioihin. Päätöksiä ei koskaan tehdä yksin, vaan yhdessä keskustellen, kokenut espoolainen luottamushenkilö Päivi Raunu muistuttaa. Aloite on hyvä työkalu ja vastuita voi jakaa. Kirkolliskokouksen maallikkojäsenyys sai hänet harrastamaan teologian opiskelua.

”Puoluepolitiikalle ei ole kirkossa sijaa”

Johtava sosiaalityöntekijä Päivi Raunu on kokenut vaikuttaja. Hän on toiminut kotiseurakuntansa Olarin seurakuntaneuvostossa, Espoon yhteisessä kirkkovaltuustossa sekä seurakuntaneuvostossa joko varsinaisena- tai varajäsenenä.

Vuodesta 2016 Raunu on ollut myös yksi kirkolliskokouksen maallikkoedustajista.

– Minulla on ollut myös monia kunnan luottamustehtäviä. Olen ollut muun muassa Espoon kaupunginvaltuustossa vihreiden edustajana.

Raunu kertoo lähteneensä kirkollisiin luottamustehtäviin ”rakkaudesta lajiin”.

– Kirkko on minulle rakas, ja sen jäsenyys tärkeää. Luottamustehtävät ovat minulle luonteva tapa osallistua kirkon toimintaan. Sosiaalityöntekijänä on myös herännyt halu vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin.

Vaikka Raunu on vihreiden jäsen, kirkollisella puolella hän ei toimi puoluetunnuksin.

– Ajattelen, että puoluepolitiikalla ei ole kirkossa sijaa. Sitä kuitenkin kannatan, että eri ryhmät toimisivat siellä ohjelmapohjaisesti. Olen ollut itsekin tekemässä meidän ryhmämme ohjelmaa.

Tasa-arvoisuuden ja yhdenvertaisuuden kysymykset ovat Raunulle hyvin tärkeitä.

– Kirkko näyttäytyy nyt sellaisena, että nuo kysymykset eivät ole sitä läpileikkaavia.

Aloite on hyvä työkalu

Päivi Raunu näkee hyvän luottamushenkilön keskeisinä ominaisuuksina yhteistyöhalukkuuden ja aktiivisuuden.

– Luonnollisesti on hyödyllistä ymmärtää hallintoa ja taloutta. Niistä uudet luottamushenkilöt saavat koulutustakin, johon kannattaa ehdottomasti osallistua.

Miten esimerkiksi seurakuntaneuvostossa pääsee sitten konkreettisesti vaikuttamaan? Raunun mukaan yksi hyvä keino on tehdä aloite. Hän ihmettelee niiden vähäisyyttä.

– Jos teet aloitteen, kyseistä asiaa pitää käsitellä ja se voi johtaa johonkin.

Päivi Raunu huomauttaa, että kun on luottamustehtävän saanut, pitää myös olla luottamuksen arvoinen. Huolellinen perehtyminen asioihin on välttämätöntä.

– Kannattaa ottaa selvää, millaisia asioita on lähiaikoina ollut tapetilla ja onko niistä olemassa jonkinlaista päätöshistoriaa.

Vastuita voi jakaa

Joskus kuuluu kyynisiä kommentteja siitä, että virkamiehet oikeasti valmistelevat asiat ja luottamushenkilöt ovat pitkälti kumileimasimia.

– Asioita valmistellaan virkamiestyönä, mutta kyllä luottamushenkilöillä pitää olla mahdollisuus vaikuttaa valmisteluun.

Tarvittaessa pitää osata myös kyseenalaistaa asioita.

– Uudella luottamushenkilöllä voi olla kykyä nähdä asioita tuoreesta näkökulmasta. Tyhmiä kysymyksiä ei ole.

Oikea ajoitus on sekin tärkeää. Esimerkiksi seurakunnissa päätöksenteko tapahtuu tietyn vuosikellon mukaisesti.

– Talousarviot ja toimintasuunnitelmat tehdään suunniteltuna aikana. On ymmärrettävä, milloin pitää olla hereillä tiettyjen asioiden suhteen, jos niihin haluaa vaikuttaa.

Raunu antaa myös käytännön vinkin siihen, miten luottamustehtävien hoitaminen ei muodostu liian raskaaksi.

– Oman ryhmän sisällä kannattaa sopia vastuista. Jos joku on kiinnostuneempi taloudesta ja toinen toiminnasta, niin kukin saa keskittyä enemmän niihin itselle läheisiin asioihin.

Asiat taistelevat, eivät ihmiset

Uusi luottamushenkilö on usein täynnä intoa. Nyt on koittanut tilaisuus päästä muuttamaan asioita suuntaan, jota minä ja äänestäjäni haluamme.

Päivi Raunu ei missään nimessä halua latistaa intoa, mutta alleviivaa kahta asiaa.

– Kirkollinen päätöksenteko on tiimityötä ja ehdottomasti myös sitkeyslaji.

Aina ei myöskään saa omaa tahtoaan läpi. Jos pettymys menee tunteisiin, niin asiaa ei kannata jäädä murehtimaan.

– Tilannetta voi purkaa esimerkiksi jonkun ryhmäkaverin kanssa.

Raunulle suurin pettymys luottamushenkilöuralla on ollut se, että kirkolliskokous ei ole saanut vieläkään aikaan päätöstä kirkon avioliittokäsityksen muuttamisesta.

– Keskusteluilmapiiri asian suhteen on koko ajan kirkolliskokouksessa mennyt selvästi myönteisempään suuntaan. Minulle on tärkeää, että olen saanut olla tässä prosessissa mukana kaksi kautta.

Päivi Raunun mukaan luottamuselimissä keskustellaan pääsääntöisesti hyvässä hengessä, vaikka oltaisiin eri mieltä.

– Asiat ovat vastakkain, eivätkä ihmiset. Minäkin pidän jatkuvasti yhteyksiä sellaisiin, jotka ajattelevat eri tavoin.

Kuva: Jukka Granström

Vapaa keskustelu laajentaa ymmärrystä

Päivi Raunu on ollut mukana päätöksenteossa useilla kirkon eri tasoilla. Prosesseissa on jotakin samaa, mutta on selviä erojakin. Eri toimielimien mittakaava poikkeaa toisistaan paljon.

– Seurakunnassa ollaan useimmiten aika konkreettisten asioiden äärellä. Päätetään esimerkiksi virkojen täytöstä, seurakunnan toimintasuunnitelmasta, taloudesta ja kolehdeista.

Kirkolliskokouksessa säädetään lakeja ja luodaan edellytykset kokonaiskirkon toiminnalle. Esityslistalla on myös kirkon oppiin liittyviä kysymyksiä.

– Arkkipiispa Tapio Luoma sanoi joskus viisaasti, että kirkolliskokouksessa me olemme ensisijaisesti kirkon edustajia. Seurakunnassa taas luottamushenkilöt edustavat äänestäjiä ja kaikkia seurakuntalaisia.

Kirkolliskokouksen henkeä Raunu luonnehtii aivan omanlaisekseen. Edustajat kokoontuvat kaksi kertaa vuodessa internaattiin Turun kristilliselle opistolle.

– Sen viikon aikana vietetään aikaa yhdessä vapaamuotoisesti keskustellen. Näin asioita saa omassa päässäkin liikkumaan eteenpäin. Samalla oppii ymmärtämään, miksi joku on jostakin kysymyksestä eri mieltä kuin minä.

Raunun mukaan työskentely kirkolliskokouksen perustevaliokunnassa on saanut hänet innostumaan teologiasta.

– Olen muutaman vuoden opiskellut sitä harrastusmielessä Helsingin yliopistossa.

Ihmiset jäävät mieleen, päätöspykälät eivät

Päivi Raunu huomauttaa, että päätöksenteko ei koskaan ole yksilölaji.

– Palkinto tulee siitä, kun on saanut yhdessä muiden kanssa olla edistämässä asioita, jotka mieltää itselleen ja kirkolle tärkeiksi.

Vuosien mittaan syntyneet henkilösuhteet ovat olleet hänelle erityisen motivoivia.

– Kun muistelen aikaisempia luottamustehtäviäni, se on jäänyt mieleen, keiden kanssa olen päätöksiä tehnyt. Se taas on saattanut unohtua, milloin joku asia oli päätöksenteossa ja mikä oli tarkka sisältö.

Raunu nostaa esille vielä yhden kirkollisten luottamustehtävien erityispiirteen. Päätöksiä ei työstetä pelkästään omien voimien varassa, vaan konteksti on hengellinen.

– Onkin hyvin tärkeää, että kokoukset aloitetaan ja lopetetaan hartaudella tai virrellä. Kirkolliskokouksessakin rukoilemme kaikki yhdessä, vaikka emme saisikaan jostakin asiasta yhteistä päätöstä aikaan.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!