Sellainen maa lienee syvästi demokraattinen, jossa keskeiset vaikuttajat asuvat samalla tavalla kuin muut kansalaiset.
Tämä juolahtaa mieleen, kun autoni kaartaa Annika Saarikon pihaan Varsinais-Suomen Oripäässä. Vuonna 1913 rakennettu, ja myöhemmin perusteellisesti remontoitu asuintalo ei juurikaan eroa peltojen takana näkyvistä naapuritaloista.
Saarikko ei esittelyjä kaipaa. Neljännen kauden kansanedustaja, keskustan edellinen puheenjohtaja oli aivan ytimessä ratkomassa viime vuosien poikkeuksellisia kriisejä.
Viihtyisässä tuvassa kynttilät palavat. Otamme kahvia ja Saarikon leipomaa maittavaa sitruunapiirakkaa. Nelikuukautinen Lauri-poika mukautuu luontevasti vieraileviin median edustajiin.
Toimittajia ei ole Saarikoilla viime aikoina juuri näkynytkään. Moninkertainen ministeri on pitänyt varsin matalaa julkista profiilia jäätyään kesäkuussa äitiyslomalle.
– Tämä on ollut huojentavaa, vapauttavaa ja myös vetäytymisen aikaa. Olen aistinut ihmisiltä suurta myötäelämistä. On tullut sellainen tunne, että minun on oikein annettu olla sivummalla.
ANNIKA SAARIKKO on haastattelupaikassa Oripäässä kirjaimellisesti juurillaan. Talo on hänen entinen mummulansa. Perheen toinen koti on Espoossa.
– Vanhempani erosivat, kun olin lapsi ja vietin isäni kanssa joka toisen viikonlopun. Yksineläjänä hän koki varmaan osaamattomuutta pienen lapsen kanssa, ja tuli minun kanssani tänne vanhempiensa luo.
Nuori Annika pyöri seurakuntaporukoissa Vampulassa, jossa hänen kotinsa äidin, isäpuolen ja velipuolen kanssa oli. Hän veti muun muassa varhaisnuorten kerhoa.
Kotiseurakunnassa toimiessa kasvoi aktiivinen halu vaikuttaa yhteisöön.
– Seurakuntaelämän keskushahmoja olivat rippipappini Heikki Mäkelä ja hänen Marja-vaimonsa. Heikin armollinen ja ihmisläheinen toimintatapa teki minuun vaikutuksen.
Yläasteen ja lukion Saarikko kävi naapurikaupungissa Huittisissa. Siellä hän tutustui uudenlaisiin hengellisiin kuvioihin.
Niistä maailmoista tuli helposti hyvän ja pahan taistelua.
Pikkukaupungissa oli tuolloin nuorten herätystä, joka näkyi muun muassa Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen nuorten illoissa. Erilaiset henkimaailman kysymykset pyörivät vahvasti nuorten mielissä.
– Niistä maailmoista tuli helposti hyvän ja pahan taistelua, paljon mustavalkoisemmin, kuin maailma todellisuudessa onkaan.
Saarikolle jäi muistikuva myös kansainvälisestä Tosi rakkaus odottaa -kampanjasta, joka oli rantautunut Huittisiinkin. Sen ideana on pidättäytyminen seksuaalisesta kanssakäymisestä ennen avioliittoa.
– En koskaan kuulunut kampanjan piiriin, mutta olen tiennyt, kuullut ja aistinut sen jättäneen voimakkaita arpia monen nuoren seksuaalisuuteen tavalla, joka ei ollut minusta kestävää. Se oli ehdottomasti vääränlaista vallankäyttöä ihmisyyden herkimmissä asioissa.
Turussa alkaneiden mediatutkimuksen opiskelujen myötä Saarikko sai tuntumaa kaupunkiseurakuntiin. Hän päätyi Turun seurakuntien lehden avustajaksi sekä teki seurakuntayhtymälle radio-ohjelmia.
– Se oli arvokasta työkokemusta, jonka kautta pääsin tutustumaan monenlaiseen seurakuntien toimintaan.
Lisäoppia kertyi myös vuoden 2007 Kirkkopäiviltä Turusta. Saarikko toimi projektityöntekijänä tapahtuman viestinnässä.
– Tuon tehtävän kautta päädyin Kirkkohallitukseen Kirkon tiedotuskeskukseen.
Kirkkohallituksesta Annika Saarikko siirtyi politiikan pariin, joka tunnetusti tempaisi hänet mukaansa.
MILLAISEKSI SAARIKKO sitten luonnehtii omaa kristillisyyttään?
– Se on kiinni arjessa. Uskon kolmiyhteiseen Jumalaan. Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta peitellä kristillistä vakaumustani, mutta ei myöskään erityistä tarvetta korostaa sitä tai tehdä asialla politiikkaa.
Hän myös rukoilee päivittäin.
– Tai edes huokaan Jumalan suuntaan. Se tuo turvaa, rauhoittaa.
Saarikko arvioi luterilaisuuden olevan oman uskonsa avaintermi. Uskosta ei tehdä suurta numeroa ja ”ulkoisia krumeluureja” vältetään.
– On myös hyvä tunnistaa ja tunnustaa oma vajavaisuutensa ja keskeneräisyytensä. Armon käsitys on minulla vahva.
Hän kertoo uskovansa yhteisöjen voimaan, myös siihen, mitä seurakuntayhteisö ihmiselle antaa.
– Luotan työhön, jota kirkko esimerkiksi diakonia-, nuoriso- sekä lapsi- ja perhetyön kautta tekee.
Riitaisuus on yksi asia, joka luterilaisesta kirkosta näkyy välillä voimakkaastikin ulospäin.
Saarikko sanoo olevansa vähän kaino kommentoimaan kyseistä asiaa, koska hän ei kuulu kirkon päättäjiin.
– Koen kuitenkin riitaisuudesta surua. Se ei ole se kirkko tai hengellisyyden kuva, johon olen kasvanut.
Saarikko painottaa olevansa keskustalainen, keskitien kulkija. Hänen maailmankuvaansa leimaa ajatus, jonka mukaan on hyvä keskittyä asioihin, jotka ovat meille yhteisiä.
– Tällä hetkellä kirkko ei näyttäydy yhteisönä, joka keskittyy yhdistäviin asioihin. Toivon, että hengellisyys ja kirkon vahva läsnäolo yhteiskunnassa voisi tapahtua tavalla, joka ei olisi pelkkää arvojen sotaa.
Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta peitellä kristillistä vakaumustani, mutta ei myöskään erityistä tarvetta korostaa sitä tai tehdä asialla politiikkaa.
MONI MIELTÄÄ Annika Saarikon erityisesti kriisiaikojen johtajana. Korona-aikana koko Suomen kansa hiljentyi seuraamaan tiedotustilaisuuksia, joissa keskeiset ministerit mustissa puvuissaan kertoivat vakavina tilanteen uusista käänteistä. Yksi vastuunkantajista oli Saarikko.
Pandemian helmikuussa 2020 levittyä Suomeen hän oli kuitenkin poissa päätöksenteon ytimestä. Keskimmäinen lapsi oli juuri syntynyt.
– Kun maailman ovet sulkeutuivat, meidän oli perheenä yhdessä hyvä olla. Pidimme yhteyden isovanhempiin, ja mieheni jäi etätöihin. Tiedän kutenkin, että kaikille perheille korona-aika ei ollut yhtä helppoa.
Elokuussa 2020 tuli sitten Saarikon vuoro siirtyä etulinjaan, kun hänet nimitettiin Marinin hallituksen tiede- ja kulttuuriministeriksi. Muutama viikko myöhemmin hänestä tuli pääministerin sijainen.
Saarikko joutui muiden ministerien kanssa hoitamaan koko ajan elävää kriisiä.
– Kuulostimme ja näytimme vakuuttavilta, koska meidän täytyi. Ajattelin, että missään kohtaa ei saa jäätyä, vaan toimintakyvyn on aina säilyttävä.
Informaatiota oli käytössä paljon, mutta ei koskaan täyttä totuutta. Saarikko huokaa, kuinka raskasta oli istua järkyttävän pitkissä kokouksissa, joissa asiantuntija toisensa jälkeen kävi kertomassa näkemyksiä, jotka poikkesivat toisistaan.
– Kaikkein kivuliainta oli silloin, kun ei vielä päätetty, mitä tehtäisiin. Päätöksen jälkeen tulee aina vapauttava tunne.
Saarikon mukaan korona-ajan alun varsin hyvä kansallinen yhteishenki rapautui selvästi pandemian vain jatkuessa yhä uusina aaltoina.
– Koronassa loppuvaihe oli kaikkein vaikein. Poikkeustilat pitää osata myös lopettaa.
PANDEMIAN LOPULTA rauhoituttua päälle kaatui toinen megaluokan kriisi. 24.2.2022 Venäjä käynnisti häikäilemättömän hyökkäyksen Ukrainaa vastaan.
Varapääministeri Saarikko oli tuolloin perheensä kanssa poikkeukhsellisesti viikolla Oripäässä. Hiukan aikaisemmin he olivat ensimmäistä kertaa sairastuneet koronaan.
– Kun sitten pääsin lähtemään valtioneuvoston autolla Helsinkiin, niin totesin miehelleni, että nyt alkaa ajanjakso, jolloin aamulla ei voi ennustaa työpäivän pituutta.
Saarikko kertoo, että hyökkäyssodan alkuun liittyi paljon sellaista kriisitunnelmaa ja varautumista, jota ei mediassa näytetty. Hän toimi varautumisen ministerityöryhmän vetäjänä.
Vuoden 2022 kevään Annika Saarikko kertoo kokeneensa hyvin yksituumaisena. Natoonkin päätettiin pyrkiä huomattavan yksimielisyyden vallitessa.
– Sinä päivänä, kun valtioneuvosto teki päätöksen Nato-hakemuksen lähettämisestä, kokousten välillä oli muutaman tunnin tauko. Menin silloin Helsingin Roihuvuoren kirsikkapuistoon ihailemaan kukkivia puita. Ajattelin, että haluan tehdä jotakin erityistä, jonka myöhemmin muistan.
Saarikko kertoo, että molempien isojen kriisien keskellä jaksamisessa auttoi ratkaisevasti ihan tavallinen arki.
– Pienet lapset ovat olleet suurin siunaukseni. Heidän myötään olen voinut vaikeina aikana kiinnittyä ja maadoittua johonkin.
Tuona keväänä Saarikon lasten iltarukoukseen liitettiin pyyntö rauhasta Ukrainaan.
Pienet lapset ovat olleet suurin siunaukseni.
ELÄMÄN SYKKEEN hieman rauhoituttua on Saarikko löytänyt myös uuden tavan toteuttaa kristillisyyttään. Hän osallistui elämänsä ensimmäiseen retriittiin Hiljaisuuden Ystävien Haminan Poitsilan retriittipaikassa lokakuussa 2023.
– Vietin siellä ystäväni, piispa Mari Leppäsen ja muutaman muun kanssa viikonlopun, joka oli suurimmaksi osaksi hiljaisuutta. Saunassa ja ulkoillessa hiukan puhelimme.
Saarikko arvioi hiljaisuuteen laskeutumisen olleen itselleen opettelemisen paikka.
– Olen hyvin sosiaalinen ihminen ja rakennun ihmissuhteista. Pienten lasten äitinä olen koko ajan tapahtumien ja äänten ympäröimänä.
Jo yhden viikonlopun hiljentyminen idyllisessä vanhassa puutalossa teki suuren vaikutuksen. Hän tavoitti retriitin kristillisyydestä itselleen paljon luontevaa ja tuttua.
– Viikonloppuun sisältyi vähäeleisyyttä, hiljaisuutta, ystävällisiä katseita ja pieniä tekoja. Kokemus oli jotenkin puhdistava ja lempeä.
Saarikko aikoo osallistua uusiin retriitteihin, kunhan nuorin lapsi hieman vielä kasvaa.
– Jo tämä yksi retriittikokemus auttoi minua osaltaan toipumaan uuvuttavasta hallituskaudesta. Se avasi hiljaisuuden merkitystä ja rukousyhteyttä.
PIAN SAARIKONKIN perheeseen koittaa joulu, joka poikkeaa monesta aikaisemmasta. Tällä kertaa politiikan ammattilaisella ei ole minkäänlaista päivystysvelvoitetta.
– Se tuntuu oikein kivalta ajatukselta. Pääsemme viettämään lähiperheen kesken oikein perinteisen joulun.
Saarikko toivoo, että saisi laittaa vielä jouluruuat yhdessä 91-vuotiaan isoäitinsä kanssa.
– Jos tänne Varsinais-Suomeen saadaan kunnollinen talvi, niin mieheni jäädyttää lapsille jääkentän. Hän virittää sinne valotkin.
Haastattelun lopuksi kansanedustajan kaltaiselta pätkätyöläiseltä on kysyttävä jatkosuunnitelmista. Nykyisen eduskunnan kausi päättyy keväällä 2027. Mitä on suunnitteilla sen jälkeen?
Saarikko kertoo olevansa avoin uudelle, mutta ei ole vielä tässä vaiheessa tehnyt mitään päätöksiä.
– Vähän kuin hiljaisuuden retriitin opein olen yrittänyt keskittyä siihen, missä juuri nyt olen.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä