Mikä merkitys herännäisyydellä oli kansalliskirjailija Aleksis Kiven elämässä ja tuotannossa? Tätä kysymystä pohditaan seminaarissa, joka järjestään Linnasmäen opistolla Turussa lokakuun puolivälissä. Seminaari on osa Turun Aleksis Kivi -kerhon 80-vuotisjuhlavuotta.
Aikovatko körtit siis omia kansalliskirjailijan, seminaaria valmistellut kirjailija Harri Raitis?
− Kysymys on huono, jopa virheellinen. Körttiläiset eivät muodosta mitään kokonaisuutta, joka voisi omia mitään.
Seminaarissa herännäisyyden merkitystä lähdetään etsimään kotikasvatuksesta ja äidin, Anna-Kristiina Hambergin, vaikutuksesta. Syntyikö Aleksis Kiven käsitys kristinuskosta herännäisseuroissa, on Harri Raittiin esitelmän aihe.
Tiedossa on, että herännäisyys sai voimakasta vastakaikua Aleksis Kiven kotipaikkakunnalla Nurmijärvellä. Äiti Anna-Kristiina Hamberg järjesti herännäisseuroja, ja Paavo Ruotsalainen vieraili ainakin kerran Nurmijärvellä. Osallistuiko Kivi silloin nelivuotiaana seuroihin, on mielenkiintoinen kysymys, johon ei ole varmaa vastausta. Selvää lienee kuitenkin, että Kivi sai lapsuuskodissaan vaikutteita herännäisyydestä.
Kiven tuotannossa on lukuisia kohtia, jotka viittaavat herännäisyyteen. Eikä tätä vaikutusta ole kiistetty myöskään tutkimuksessa.
Viljo Tarkiaisen kirjoittamaa Aleksis Kivi, elämä ja teokset -elämäkertaa voi pitää Kivi-tutkimuksen kulmakivenä. Tarkiaisen mukaan Kivi kamppaili läpi elämänsä lapsuudessa saatuja uskonnollisten vaikutteiden kanssa. Tarkiainen rinnastaa melko yksioikoisesti herännäisyyden ja uskonnon.
Kirjailija Harri Raittiin mukaan uskonto on liian laaja käsite, kun tarkastellaan Aleksis Kiven hengellistä katsomusta. Se jättää herännäisyyden merkityksen varjoon. 1800-luku oli vielä voimakkaan puhdasoppisuuden aikaa, ja kirkon asema oli vankkumaton. Kansan syvissä riveissä ei nouseva vapaamielisyys saanut juurikaan jalansijaa.
Tässä tilanteessa herännäisyys oli oman aikansa kapinaa samoin kuin vapaamielisyys.
− Herännäisyyshän suhtautui kriittisesti sekä kirkon toimintaan että maallisen menoon, Harri Raitis sanoo.
Raittiin mukaan herännäisyys ei ollut Kivelle haitallinen välivaihe, josta hän pyristeli koko elämänsä eroon. Herännäisyyteen sisältyi painotuksia, jotka liittyivät suomalaiseen kulttuuriin ja suomen kieleen, ja jotka puhuttelivat myös Aleksis Kiveä.
− Ei ole kaukaa haettu ajatus, että Aleksis Kiven hengellistä elämää voi luonnehtia herännäisyydessä käytetyllä termillä ”ikävöivä usko”. Tarkiainen ei ole ymmärtänyt tätä herännäisyyden keskeistä olemusta, ja sen takia hänen käsityksensä on puutteellinen.
− Aleksilla oli halullinen sielu. Hän ei vielä tiennyt totuutta, mutta oli halukas sen löytämään. Hyvällä syyllä voi sanoa, että Kivi oli ikävöivä körtti.
Lue myös:
Näkökulma: Aleksis Kivi sanoitti suomalaisuutta kristinuskon vankalla kulttuuripohjalla seisten
Ilmoita asiavirheestä