Leena Huovinen nauttii työstään joukkueen rinnalla kulkijana. Viidensissä olympialaisissaan ja 21. arvokisoissaan työskentelevä Huovinen arvioi Lontoon olympialaiset parhaimmiksi kokemistaan.
–Koen olevani etuoikeutettu osana tätä porukkaa, Huovinen sanoo. Hänen tehtävänsä on olla mukana joukkueen arjessa, valmiina kuuntelemaan ja keskustelemaan.
Keskustelet kisapapin kanssa eivät pyöri ainoastaan urheilun ympärillä. Niissä pohditaan koko elämään liittyviä kysymyksiä.
– Joukkue ei ole vain urheilijat, mukana on paljon taustalla toimivaa väkeä, Huovinen muistuttaa. Niinpä voitot ja tappiot koskettavat urheilijan lisäksi monia ihmisiä hänen ympärillään. Oman haasteensa joukkueen dynamiikalle asettaa se, että urheilijoita tulee ja lähtee kaiken aikaa.
– Lontoon sulatusuuni toimii hyvin kisapaikkana, hän kertoo. Järjestelyt toimivat ja joukkuehenki on hyvä. Kokenut arvokisojen kävijä pitää olympialaisia muihin kisoihin verrattuna erityisinä.
–Mikä muu tapahtuma tuo ihmisiä samalla tavalla yhteen, Huovinen huudahtaa ja kertoo kuinka huikea kokemus on nähdä eri valtioiden lippujen liehuvan kisakylä lipputangoissa. Täällä ei ihmiseltä kysytä rotua, ihonväriä, poliittista kantaa tai uskontoa.
Uskonnot ovat läsnä olympialaisissa kuten ihmisten elämässäkin. Se näkyy myös suorituspaikoilla. Kisapappi Leena Huovinen kertoo, että esimerkiksi pikajuoksija Usain Bolt teki ennen voittoisan 100 metrin juoksunsa starttia ristinmerkin ja loi katseen taivaalle.
Kisakylässä on uskonnollinen keskus, missä on oma huone kristityille, muslimeille, juutalaisille, hinduille ja buddhalaisille. Lisäksi on tunnustukseton hiljainen huone. Myös stadionilla on hiljentymistiloja.
Leena Huovinen valittiin vuonnan 2007 Vuoden papiksi.