Pastori Heidi Rautionmaa toivoo ruohonjuuritason kohtaamisia uskontojen välille. Hänen mukaansa uskonnollisilla yhteisöillä on merkittävä rooli kotoutumisen edistäjänä.
Helsingin seurakuntien vs. oppilaitospastori Heidi Rautionmaa, olet Religions for Peace -järjestön Euroopan naisten puheenjohtaja. Mihin uskontojenvälistä dialogia tarvitaan?
– Vuoropuhelun merkitys sosiaalisen rinnakkaiselon edistäjänä ja hengellisyyden syventäjänä on merkittävä. Dialogissa jokainen on tasavertainen ja kunnioittaa muita osallistujia.
Millaista uskontodialogia Suomessa tällä hetkellä käydään?
– Uskontodialogi on maassamme vielä valitettavan pientä. Viime vuosina uskontodialogi käsitteenä on tullut ihmisille selkeämmäksi. Toivon enemmän tavallisia kohtaamisia ihmisten kesken ruohonjuuritasolle. Tapaamisissa pitäisi olla myös yhteisöjen jäseniä eikä vain niitä samoja johtajia, jotka jo tuntevat toisensa. Olen huomannut, että ihmiset pitävät kokemuksellisesta dialogista, jossa tehdään jotain hauskaa yhdessä ja ystävystytään.
Millainen rooli kirkolla pitäisi olla uskontodialogissa?
– Kirkolla on uskonto-osaamista, jota sen tulisi nykyistä paremmin tarjota viranomaisten tueksi. Uskonnollisilla yhteisöillä on merkittävä rooli kotoutumisen edistäjänä. Moskeija tai temppeli voi olla ensimmäinen paikka minne mennään, kun on muutettu uuteen ympäristöön. Kirkko on luonnollinen kumppani esimerkiksi sellaisille uskonnollisille yhteisöille, jotka vasta opettelevat olemaan vuoropuhelussa eri yhteiskunnan toimijoiden kanssa. Olen mielissäni siitä, että esimerkiksi Helsingin seurakuntayhtymässä uskontodialogi nähdään tärkeänä.
Olet ollut aktiivisesti mukana kansainvälisessä uskontodialogiliikkeessä yli 15 vuotta. Mikä on uskontodialogin taso maailmalla?
– Eri kirkkojen johtajia näkee säännöllisesti YK:n dialogifoorumeissa, joissa he keskustelevat niin valtioiden päämiesten, kansalaisjärjestötoimijoiden, opetusmaailman kuin median edustajien kanssa. Kirkot eri puolilla maailmaa tukevat myös rahallisesti dialogityötä, ja sen arvostus on noussut viime vuosina. Esimerkiksi Ruotsissa on useita kansalaisjärjestöjä, joilla on valtion tukemia ruohonjuuritasolle meneviä projekteja. Tukholman hiippakunnan alaisuudessa puolestaan toimii erityisesti uskontodialogia edistävä keskus.
Mitä ajatuksia Helsingin moskeijahanke sinussa herättää?
– Muslimit tarvitsevat moskeijan siinä missä kristityt kirkon ja hindut temppelin, mutta niitä ei tulisi rakentaa keinolla millä hyvänsä. Tämän hankkeen rahoitus vaikuttaa hämärältä. Olen sitä mieltä, että yhteiselon kannalta emme tarvitse erillisiä megakeskuksia eri uskontojen ihmisille. Yhteiskunnan palveluissa pitää osata järkevällä tavalla huomioida eri kulttuuritaustaiset, jotta muualta muuttaneet muslimit oppivat käyttämään samoja palveluita kuin muutkin.
Oletko huolissasi monikulttuurisuuden kritiikin voimistumisesta Suomessa?
– Olen huolissani rasismista ja siitä, että maahanmuuttopolitiikka näyttää epäonnistuneen. Tästä tulisi keskustella. Monikulttuurisuuden tilalla käyttäisin mieluummin käsitettä kulttuurien- välisyys. Kulttuurienvälisyys kuuluu väistämättä maailmaan, koska kukaan ei ole maapallolla yksin. Kulttuurien kohdatessa syntyy aina jotakin uutta.
Kuva: Jukka Granström
Lue myös: