Pohjoismaisessa katekumenaatti-seminaarissa Järvenpään Seurakuntaopistolla pohdittiin viime viikolla, kuinka tärkeää on, että seurakunnissa suhtaudutaan kunnioittavasti kaikenlaisiin ihmisiin ja heidän arjen ja uskon kysymyksiinsä.
– Kunnioituksesta on puutetta ajassamme. Ateisti ei kunnioita ”taikauskoa”, fanaatikko ei kunnioita toisin tulkitsevaa ja rasisti ei näe Jumalan kuvaa pakolaisessa. Kirkon tavaramerkkinä pitäisi olla aina kaikkien kunnioitus. Tämä ei ole itsestäänselvyys vaan sen eteen pitää tehdä työtä, sanoi Kauniaisten ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherra Ulrik Sandell.
Sandell nosti esiin Vapaa-ajattelijoiden Helsingissä toteuttaman tempauksen pestä pois kasteita Katumajärven vedellä.
– Meidän tehtävämme kirkkona on pitäytyä uskossamme muita kunnioittaen. On kyettävä sävyltään kunnioittavaan keskusteluun myös heidän kanssaan, jotka eivät kunnioita pyhyyttä. Kunnioittava keskustelu avaa ovia.
Kunnioitus on myös katekumenaatti-toiminnan eli aikuiseen uskoon ja aikuisten kysymyksiin keskittyvän, kirkkovuotta seurailevan seurakunnan pienryhmätoiminnan ytimessä.
Kunnioitus näkyy siinä, että ryhmän jäsenten ymmärrykseen ja ajattelukykyyn luotetaan. Se näkyy tavassa kutsua ja siinä, miten ryhmä on kokoontumisissa aseteltu tilaan. Kunnioitus näkyy myös siinä, miten ja mistä puhutaan, mitä tehdään ja miten ryhmää johdetaan.
Luonnonmystiikka kääntyi Jumalan luomisvoimaksi
On helppo kunnioittaa toisin ajattelevaakin silloin, kun hänen ajatuksensa tuntuvat itsestä perustelluilta ja vakavasti otettavilta. Sen sijaan aivan erityinen haaste on suhtautua kunnioittavasti heihin, joiden tapa hahmottaa elämää tuntuu lapselliselta tai hassulta.
– Esimerkiksi monille uushenkisyys erikoisine enkeliuskoineen tai pakanalliseksi mielletty luonnonmystiikka ovat nykyään totta. Myös heidät pitää kyetä kohtaamaan seurakunnassa kunnioittavasti, sanoi yksi seminaarin koollekutsuja, kouluttaja Marjaana Kanerva.
Ulrik Sandell jatkoi esimerkillä samasta teemasta:
– Kerran eräs leiriläiseni kertoi, miten saa valtavasti energiaa vanhojen puiden halaamisesta. Minun oli vähän vaikea suhtautua tähän. Leirillä ollut vanha pappi kohtasi asian hienosti. Hän totesi, että Jumalan hurja luomisvoima voi olla jäljellä vanhan puun ytimessä. Miksei sitä voisi tuntea?
Lue lisää avoimesta artikkelista
Kotimaa Prosta
.
Kuva: Emilia Karhu. Kuvassa Ulrik Sandell.