Kirkkoon pitäisi saada perhepiispa, ehdottaa kirkon kasvatuksen ja perheasioiden johtaja Jarmo Kokkonen.
– Uskon, että tällä ajatukselle olisi aitoa tilausta ajassa ja yhteiskunnassa, Kokkonen sanoo.
Alun perin Facebookissa muutama päivä sitten esittämällään idealla Kokkonen tarkoittaa, että perheasiat nimettäisiin piispojen työnjaossa erityisesti yhden piispan työnkuvaan kuuluviksi.
Kokkonen ei ehdota, että kirkko loisi asian ympärille organisaatiota tai työryhmätyöskentelyä. Päinvastoin: etusijalla olisivat erilaiset suomalaiset perheet, niiden todellisuus ja yhteiskunnassa perhetyötä tekevät järjestöt.
– Perhepiispa-ajatuksessa pääpaino olisi siinä, että yksi piispoista olisi joustavassa ja luontevassa yhteistyössä erilaisten perhetyötä tekevien tahojen kanssa. Asioita katseltaisiin siis perheistä eikä hallintokulttuurista käsin.
Perhejärjestöissä arvostetaan kirkon perhetyötä ja perheneuvontaa
Kokkonen ei tiedä, onko ”perhepiispan” kaltaista piispaa esimerkiksi toisissa pohjoismaisissa kansankirkoissa. Koko idean hän kertoo nousseen siitä, että on omassa työssään saanut tehdä paljon yhteistyötä perhejärjestöjen kanssa. Ne tekevät hänen mukaansa äärettömän tärkeää ja arvokasta työtä.
– Olen tässä työssä voinut huomata, miten paljon esimerkiksi järjestöissä arvostetaan kirkon perhetyötä ja -neuvontaa.
Kokkonen arvioi, että piispojen perustelluilla kannanotoilla on edelleen suuri merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa. Näin voisi olla myös silloin, kun perhepiispa ottaisi kantaa perheitä ja niiden hyvää koskeviin asioihin.
Kokkonen ei ajattele, että kirkolla olisi perheasioissa jokin erityinen viisaus. Kirkko voisi kuitenkin etsiä sellaista yhdessä muiden asiaa tuntevien tahojen kanssa. Kirkkoa ja sen perhetyötä edustava piispa lähestyisi järjestöjä ja tarjoaisi omaa asiantuntemustaan yhteiseen käyttöön.
Kokkonen lukisi perhepiispan toimenkuvaan myös yhteydenpidon julkisen sektorin toimijoihin, kuten kunnallisiin perheneuvoloihin.
– Joskus perhepiispa voisi jakaa ajatuksia myös perheministerin kanssa.
Tavallinen arki kaikenlaisissa perheissä on riittävän hyvää
Vanha ydinperhemalli on Suomessa edelleen olemassa ja sen ihanne elää, mutta perheitä on monenlaisia. Perhetyössä kirkko olisi Kokkosen mielestä luonteva taho puhumaan perheiden moninaisuuden puolesta.
– Kirkko voisi kertoa, että kaikenlaiset perheet ovat riittävän hyviä.
Monien perheisiin kohdistuvien paineiden ajassa vanhemmuus voi Kokkosen mukaan näyttäytyä julkisuudessa vaativana lajina: mietitään, mitä kaikkea lapsille voi tapahtua ja mitä virheitä vanhemmat voivat tehdä.
– Kirkko voisi tässäkin asiassa jatkaa jo tekemäänsä hyvää työtä kertomalla, miten tavallinen arki ja tavallinen huolehtiminen ja vuorovaikutus perheissä riittävät. Armo on sitä, että tavallinen arki on riittävän hyvää.
Uhka- ja pelkouutisten maailmassa tuppaa unohtumaan, että suomalaiset lapset, nuoret ja perheet voivat yleisesti ottaen hyvin. Mutta eivät kaikki.
– Nimenomaan kirkon pitäisi aina olla kiinnostunut niistä, jotka putoavat auttamisjärjestelmien läpi ja joita kukaan muu ei auta. Tällaiset lapset ja perheet tarvitsevat erityistä tukea, ja kirkon perhe- ja diakoniatyön pitäisi pystyä tähän haasteeseen vastaamaan, Kokkonen sanoo.
Kuva: Jukka Granström
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.