Poliisin erikoiskoulutettu Karhuryhmä oli lähetetty vaativaan tehtävään Pohjois-Helsinkiin. Omakotitalossa oli vaarallinen mies haulikon kanssa.

Karhupoliisi Harri Gustafsberg seisoi koiran kanssa oven takana. Hänen piti tarkistaa asunto, ja suunnitelmana oli lähettää koira sisään edeltä.

– Pelkäsin kovasti koiran puolesta. Minussa tapahtui voimakas stressireaktio, joka ilmeni jäätymisenä. Kehoni meni tunnottomaksi ja näkö hävisi hetkeksi, Gustafsberg muistelee.

Monessa vaarallisemmassakin tilanteessa ollut poliisi ihmetteli jälkeenpäin, miten nopeasti kaikki tapahtui. Ja miksi reaktio tapahtui juuri siinä, vaikka hän ei sillä kertaa itse ollut hengenvaarassa.

Siirryttyään Karhuryhmän kouluttajaksi ja operatiiviseksi johtajaksi Gustafsberg huomasi, että valmiusryhmän akuutin stressin hallintakeinot olivat puutteelliset. Tämä johti vaativissa tehtävissä virheisiin ja joidenkin kohdalla lopulta uupumiseen.

Kahdenkymmenen Karhuryhmä-vuoden jälkeen Gustafsberg halusi ottaa toden teolla selvää siitä, mitä paineistetuissa tilanteissa tapahtuu. Hän alkoi perehtyä ihmisen fysiologiaan sekä henkistä ja fyysistä toimintakykyä ylläpitäviin mekanismeihin.

Kiinnostus johdatti Gustafsbergin alan kansainväliseen huippututkimusryhmään, ja samalla syntyi väitöskirja resilienssistä. Tutkimusmatka vahvisti hänen käsitystään, että kaikkein tärkeintä organisaatiolle on inhimillinen pääoma. Parhaimmillaan se on mielen sitkeää ja joustavaa taitoa vastata työn haasteisiin ja kykyä palautua kuormasta, oppia uutta ja kehittyä.

Seurakuntien johtajat kantavat sisällään raskaita asioita

Ihminen tekee keskimäärin seitsemäntuhatta päätöstä päivässä. Jotta päätökset olisivat hyviä, tarvitaan kirkasta tilannetietoisuutta ja hyvää henkistä suorituskykyä.

Miten aivokapasiteetin voi saada mahdollisimman hyvin käyttöön hankalissa tilanteissa ja mikä auttaa palautumaan kuormituksesta?

Näihin kysymyksiin Gustafsberg ryhtyi etsimään vastauksia työpsykologian tohtori Helena Åhmanin kanssa. Syntyi kirja Tilannetaju. Päätä paremmin (Alma Talent 2017).

Kirkon johtajat saavat kuulla Harri Gustafsbergin löydöistä tammikuussa Kirkon johtamisforumissa Helsingissä. Tapahtuman järjestävät Kirkkopalvelut / STEP-opintokeskus, Kirkkohallitus, AKI-liitot, Kirkon Hallintovirkamiehet ja Kirkon alat.

Kouluttajaa valittaessa Kirkkopalveluiden kehittämiskonsultin Sami Lahtiluoman mielessä olivat erityisesti seurakuntien kirkkoherrat ja talousjohtajat, jotka tekevät vaikeita ja tunteita herättäviä päätöksiä seurakuntien tulevaisuudesta. Esimerkkeinä hän mainitsee seurakuntaliitokset ja rakkaasta leirikeskuksesta luopumisen.

– Toimiminen eri mieltä olevien luottamushenkilöiden ja median kanssa kysyy johtajalta kanttia. Katse pitää säilyttää tehtävässä ja mieli tyynenä, Lahtiluoma toteaa.

Hän tietää, että monet seurakuntien johtajat kantavat sisällään raskaita asioita, jotka lopulta sairastuttavat, jos kuorma ei kevene. Lahtiluoma odottaa forumiin paria sataa kirkossa johtamisvastuussa toimivaa osallistujaa.

Stressin vaikutuksen alla ihminen hyökkää tai pakenee

Entä mitä koiran kanssa oven taakse jäätyneelle Harri Gustafsbergille oikein tapahtui?

– Se oli primitiivinen aktivaatio, melko yleinen tila, josta monet sen kanssa tekemisiin joutuvat tietävät aivan liian vähän.

Gustafsbergin silmiin ja korviin tarttuu julkisesta keskustelusta tämän tästä tilanteita, joissa kiehuu yli tai palaa pohjaan.

– Kun ihminen on täysin stressin vaikutuksen alla, hän hyökkää, pakenee tai jäätyy. Silloin keskustelu voi muuttua vihamieliseksi ja hyökkääväksi. Kaikki tapahtuu nopeasti, ja ihminen ihmettelee, miksi hän toimi hölmösti.

Gustafsberg ei kouluttajana hae ratkaisua stressiin välttämättä haasteiden vähentämisestä. Hän aloittaa kehon ja mielen prosessien ymmärtämisestä.

– Kun kiireen tuntu on tehnyt sinusta ahdistuneen ja ärtyneen, tarkkaavaisuutesi ja päätöksentekojärjestelmäsi heikentyvät. Siinä tilassa on hyvä mahdollisuus munata iltapäivän kohtaaminen.

Gustafsberg täräyttää esiin epämiellyttävän faktan: stressi tekee ihmisestä itsekkään. Itsensä piippuun ajava hurskas uhrautuja voisikin olla parempi esimies, alainen ja perheenjäsen pitämällä parempaa huolta palautumisestaan.

Arkistressi siis syö rakentavaa vuorovaikutusta ja kykyä olla läsnä. Kun stressitila kestää viikkoja tai vuosia, se muuttaa ihmisen kokemuksen itsestään ja maailmasta kielteiseksi.

– Tilastot ovat hurjia. Ihmiset sairastavat paljon sen vuoksi, että työ koetaan liian vaativana.

Ihminen voi murehtia itsensä hengiltä

Ensimmäinen askel muutokseen on ongelmaan havahtuminen. Toinen askel on tahto muuttaa tilannetta. Sellainen maailma on kuitenkin harvalle mahdollinen ja mielekäs, jossa kuormitusta koetetaan kaikin keinoin välttää.

– Joillakin on hedonistinen elämänasenne, jossa kaikkia valintoja ohjaa mielihyvän saavuttaminen. Mikään ei saisi olla kuormittavaa. Nykyajan työelämässä täytyy kuitenkin olla paineensietokykyä.

Keinoja resilienssin parantamiseen on paljon. Gustafsberg innostaa ottamaan selvää, mistä kaikesta omat henkiset voimavarat koostuvat ja miten omaan kehomielijärjestelmään voi vaikuttaa. Epäonnistumiset ovat erinomaisia mahdollisuuksia oppia.

– Kysyn niissä tilanteissa itseltäni, mitä tapahtui ja miksi.

Palautumiselle tarvittavaa aikaa on myös aktiivisesti järjestettävä.

– Ihmisen vakauttamisjärjestelmät palauttavat tasapainoa, kun niille vain antaa tilaa. Ihminen on luontaisesti älykäs ja viisas ja hänellä on paljon voimavaroja. Tätä on syytä kunnioittaa.

Asialla on toinenkin puoli: ihmisen aivot ovat niin suuret, että hän voi niillä murehtia itsensä hengiltä.

– Voimme itse luoda sekä hyvää että huonoa todellisuutta.

Pysähtyminen on kova paikka

Vastapainona älyllisesti kuormittavalle työlle Harri Gustafsberg harrastaa joka päivä urheilua tai ainakin liikuntaa. Hän myös pysähtyy kesken kiireisenkin päivän laskemaan sykettä hengittämällä rauhallisesti sisään ja ulos.

– Hengitysharjoituksia voi tehdä missä tahansa, kun keho ehdottaa taajuusalueen laskua.

Gustafsberg tietää, että ihminen voi tottua kiireeseen eikä enää huomaa käyvänsä jatkuvasti ylikierroksilla. Ylivireystila voi jopa olla ainoa tuttu ja turvallinen tila, ja siksi kalenterin on pakko pullottaa. Muuten alkaa ahdistaa.

– Pysähtyminen on kova paikka. Helpompi on syyttää muita, kuten työnantajaa tai työyhteisöä siitä, että koen elämäni vaikeaksi.

Käänne tapahtuu usein vasta kuilun reunalla, kun lääkäri kertoo kehossa tapahtuneista järkyttävistä muutoksista. Gustafsberg toivoo, että ihmisestä löytyisi niin paljon myötätuntoa ja armollisuutta itseään kohtaan, että hän rauhoittuisi huolehtimaan itsestään.

Rakkaus itseään kohtaan ei Gustafsbergin mielestä ole itsekkyyttä, vaan se tuo mahdollisuuden elää hyveellistä elämää. Sellainen elämä on lahja toisille ihmisille ja luonnolle.