Viime viikon keskiviikkona helsinkiläinen Kallion kirkko soitti ensimmäisen kerran saattokelloja Syyrian Aleppon pommitusten uhreille.
Ajatuksen esitti ensin Olli Sirén. Hän on viestintätoimisto Miltton Creativen toimitusjohtaja, kaupunkiaktiivi ja Kallion seurakunnan kirkkoherran Teemu Laajasalon tuttava. Sirén soitti Laajasalolle. Kirkkoherran mielestä idea oli hyvä.
Hanke sai nimekseen Aleppon kellot. Asiasta tehtiin tiedote, ja viestiä levitettiin sosiaalisessa mediassa. Muita seurakuntia haastettiin mukaan.
Asiat tapahtuivat vauhdilla: Runsaan vuorokauden aikana mukaan oli ilmoittautunut noin 150 suomalaista kirkkoa. Sitten kelloja alettiin soittaa myös eri puolilla Eurooppaa, Australiassa, Etelä-Afrikassa ja Yhdysvalloissa.
Runsaassa viikossa mukana oli yli 600 kirkkoa.
Viestinnän ammattilaiset kertovat, miksi Aleppon kelloista tuli ilmiö niin nopeasti.
Katleena Kortesuo on viestintäasiantuntija ja tietokirjailija, jonka erityisaluetta on muun muassa sosiaalinen media. Samuli Suonpää työskentelee verkkopalvelujen suunnittelijana Kirkon tiedotuskeskuksessa ja on osallistunut Aleppon kelloista tiedottamiseen. Sirpa Patronen on Helsingin seurakuntien verkkotiedottaja. Pauli Waroma on mainostoimisto Sherpan toimitusjohtaja, joka on suunnitellut muun muassa seurakuntavaalien valtakunnallisia kampanjoita.
1. Voimakas symboli
Kirkonkellot ovat vahva symboli. Ne herättävät tunteita. Moni liittää kirkonkellojen äänimaiseman leimallisesti suruun.
– Kellojen soitto on konkreettista, ihmiset kuulevat kellot. Viesti on helppo ja ymmärrettävä, Pauli Waroma sanoo.
– Jos seurakunta olisi päättänyt jakaa Aleppon tilanteesta flaijereita joka päivä kello 17, vaikutus ei olisi ollut sama, Katleena Kortesuo toteaa.
Kellojen ääni tunkeutuu julkiseen tilaan. Silti niiden viesti on hienovarainen. Ne voi kokea rukoukseksi tai olla kokematta. Samuli Suonpää epäilee, että selkeästä uskonnon harjoittamisesta olisi voinut seurata suurempi vastareaktio. Nyt kritiikki on ollut vähäistä.
Ilmiön leviäminen kansainvälisesti muistutti siitä, että kellot ovat myös yleismaailmallinen symboli.
– Oppiriidat eivät yllä kirkonkellojen soittoon. Se on säästynyt teologiselta vouhotukselta, Suonpää sanoo.
Ikivanhoista kirkonkelloista tuli yhtäkkiä uusi tapa viestiä.
– Hämmästyttää, ettei kukaan ole ennen keksinyt näin briljanttia ideaa, Patronen toteaa.
2. Kirkon vahvuudet käytössä
Kirkko tunnetaan yhteiskunnassa yhä organisaationa, joka tarjoaa lohtua kuoleman keskellä. Katleena Kortesuon mielestä vain kirkot voivat soittaa kelloja ilman, että se vaikuttaa kuolemalla ratsastamiselta.
– Kirkolla on moraalista selkärankaa ja historiallista taustaa siihen, että se voi tehdä näin, Kortesuo sanoo.
Waroman mielestä kirkko osallistuu kelloja soittamalla arvokeskusteluun siinä missä arkkipiispan tviitilläkin.
– Kirkko sai välitettyä tämän asian ihmisten mietittäväksi. Markkinoinnin näkökulmasta tämä on tärkeiden asioiden markkinoimista eli niiden esille tuomista.
Waroma jatkaa, että ilmiö tarvitsee lentoon lähteäkseen kuitenkin aina myös faktori x:n: sen, että ”tähdet ovat kohdallaan, Jumala suo tai on tsägää”. Vaikkapa samaan päivään osunut suuri uutistapahtuma olisi voinut estää asian etenemisen.
3. Reaktionopeus
Idea toteutettiin heti. Ei jääty odottamaan virallisia päätöksiä.
Patrosen mukaan kirkon viestijät ja kirkkoherrat lähtivät mukaan ennenkuulumattoman nopeasti. Asiaa auttoi se, että konsepti oli selkeä: päätettiin soittaa saattokelloja päivittäin viideltä iltapäivällä YK:n päivään 24. lokakuuta saakka.
– Tämänkaltainen toiminta edellyttää kirkkoherraa, joka voi vastata puhelinsoiton aikana kyllä, Suonpää sanoo Teemu Laajasaloon viitaten.
4. Sosiaalisen median hallinta
Kallion seurakunnalla on kokemusta sosiaalisessa mediassa toimimisesta. Mukana oli alusta asti viestintäosaamista.
Kirkon tiedotuskeskus lähti mukaan notkeasti, mutta matalalla profiililla. Se tuotti projektille tunnuskuvan ja kartan, johon päivitettiin mukana olevat kirkot.
Viesti sai kuitenkin kulkea ensisijaisesti epävirallisten verkostojen kautta. Myös kansainvälisen mediahuomion oletetaan saaneen alkunsa ensisijaisesti sosiaalisesta mediasta tai yksittäisten ihmisten lähettämistä vinkeistä.
– Suljetussa Facebook-ryhmässä suuri joukko kirkon työntekijöitä sopi käytännön asioista. Se oli uutta, Patronen sanoo.
Hän uskoo, että ilmiö olisi levinnyt, vaikka se olisi lähtenyt liikkeelle jostain muusta seurakunnasta kuin median tuntemasta Kalliosta. Tunnetut kasvot kuitenkin auttoivat.
– Olemme tyhmiä, jos lopetamme persoonavetoisuuden, Katleena Kortesuo sanoo.
– Kirkon toiminta on ollut persoonavetoista Jeesuksesta alkaen.
– Projekteissa tarvitaan ihmisiä eri rooleissa. Laajasalo on tehnyt tempauksia ennenkin. Hän on karismaattinen ja innostava, Waroma toteaa.
5. Aito tunne
Aitous teki Aleppon kelloista uskottavan projektin, Samuli Suonpää uskoo.
– Ilmiö syntyi aidosta huolesta, tarpeesta ja kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta. Tätä ei koettu kirkon mainoskampanjaksi, hän sanoo.
– Ihmiset ovat tietoisia Aleppon hirveästä tilanteesta, mutta toisaalta he eivät ymmärrä, mistä on kysymys. Se synnyttää tarvetta tehdä edes jotain. Kellojen soitto oli edes jotain, Waroma pohtii.
6. Merkittävä asia
Asia on tärkeä ja ajankohtainen. Kellot muistuttavat kärsimyksestä. Se yhdistää ihmisiä.
Patronen huomauttaa, että asia – rauhan puolesta vetoaminen ja sodan uhrien muistaminen – on sellainen, johon suurin osa ihmiskunnasta voi liittyä.
– Aleppon arkkipiispa Shahan Sarkissian pyysi piispa Kaarlo Kallialalta kuun alussa, että suomalaiset rukoilisivat syyrialaisten puolesta, Suonpää sanoo.
– Niin kävi.
Kuva: Olli Seppälä. Kallion kirkko.
Lue myös:
Pääkirjoitus: Sosiaalinen media vahvistaa Aleppon kellojen kumua