Kirkkopäivien konkari Simo Huhta kertoo: Kolmet Kirkkopäivät muistan yli muiden

Rovasti Simo Huhta toimi Kirkkopäivien pääjärjestäjän Kirkkopalvelujen johtajana vuosina 1994‒2008. Huhta muistaa erityisesti kaksi onnistumista ‒ ja yhden epäonnistumisen.

Lappeenranta 1997. Viro oli hiljattain itsenäistynyt. Uuden valtion ortodoksit etsivät identiteettiään Moskovan ja Konstantinopolin patriarkaatin välillä. Kahden suunnan kesken leimahti riita, ja sovittelijoiksi kutsuttiin Suomen ortodoksien arkkipiispa Johannes ja metropoliitta Ambrosius. He suosittelivat virolaisille veljilleen liittymistä Konstantinopolin patriarkaattiin.

Neuvolla oli kohtalokkaat seuraukset. Kirkkopäivien järjestäjien haaveet saada vieraaksi Pietarin metropoliitta tyssäsivät siihen. Arkkipiispa John Vikström sai Venäjälle lähettämäänsä kutsuun nyrpeän vastauksen: Jos Suomen ortodoksisen kirkon johtoa on paikalla, Venäjän kirkon johtajat eivät aio osallistua. Kirkkopäivien oli tyytyminen Viipurin kirkkoherraan.

‒ Komeat tavoitteet jäivät saavuttamatta, mutta hyvät päivät niistä tuli silti, Huhta muistelee.

Päivien teema sopi episodiin mainiosti: Risti, riita ja sovinto.

Kuhmo 2001. Kainuulaisessa rajapitäjässä oli sellaista taitoa ja talkoohenkeä, että kaikenlaista ja vähän muutakin nähnyt Simo Huhta muistaa sen ikänsä. Paikkakunnan kokoon nähden järjestelyt sujuivat erinomaisesti.

‒ Missään muualla ei koko seurakunta ole ollut niin aktiivisesti rakentamassa Kirkkopäiviä. Kamarimusiikkijuhlia varten oli valmiiksi hiottu porukka, joka oli tottunut tekemään isoja juttuja.

Myös teema oli Huhdan mielestä oivallinen: Jumalan selän takana.

‒ Mistä me tiedämme, miten päin Jumala seisoo. Kuka Jumalan selän takana lopulta on, vai onko siellä ketään.

Oulu 2005. Kun teemana oli Kiinteä yhteys ja paikkakuntana lestadiolaisten Rauhanyhdistysten pääkaupunki, Simo Huhdan mielestä Kirkkopäivien viettoon oli vain yksi mahdollisuus: lestadiolaiset olisi saatava mukaan rakentamaan tapahtumaa.

‒ Tässä oli loistavana tukena Oulun tuomiokapitulin pääsihteeri Keijo Nissilä. Hänen avullaan saimme Rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen johdon sitoutumaan mukaan. He suunnittelivat monta ohjelmaa. Olen iloinen, että onnistuimme.

Kuva: Sanna Krook / Oulun seurakunnat

Lue myös:

Kirkkopäivät on vuosien saatossa muuttunut valistustapahtumasta kansanjuhlaksi

Edellinen artikkeliKirkkopäivät on vuosien saatossa muuttunut valistustapahtumasta kansanjuhlaksi
Seuraava artikkeliEtiopialaisen Mekane Yesus -kirkon presidentti: Emme tingi kannastamme homoseksuaalisuuteen

Ei näytettäviä viestejä