Kirkkohallitus esittää, että kirkkoon perustetaan uusi diakonivirka hengelliseksi viraksi papinviran rinnalle. Vihityt eivät olisi enää maallikkoja, vaan he kuuluisivat piispalliseen kaitsentaan.
Uusi diakonivirka korvaisi nykyisen diakonian viran. Siihen vihittäisiin diakoniatyöntekijöitä, nuorisotyöntekijöitä, lähetyssihteereitä, varhaiskasvatuksen ohjaajia ja lapsityönohjaajia.
Kanttoreita ei esitetä uuden viran piiriin, kuten ei lastenohjaajiakaan.
Esityksen mukaan diakonivirka on olemassa kristilliseen sanomaan perustuvien lähimmäisenrakkauden, kasvatuksen, lähetyksen ja sielunhoidon tehtäviä varten. Virkaan vihittävältä edellytetään virka- tai työsuhdetta virkaan sopivissa tehtävissä seurakunnassa tai kirkon hallinnossa.
Nykyiset työntekijät ja viranhaltijat voivat siirtyä vihkimysviran piiriin sitä halutessaan. Ketään ei pakoteta vihkimykseen.
Vihityllä olisi kirkon jäsentä laajemmat oikeudet hoitaa jumalanpalveluselämää omalla työalallaan. Muutoin koulutus ja tehtävät vastaisivat pitkälti nykykäytäntöä. Diakoniviran edustus lisättäisiin kirkkohallituksen täysistunnon ja tuomiokapitulien kokoonpanoon, mutta kirkolliskokoukseen heille ei tulisi papiston kaltaista kiintiötä.
Uudistusta on valmisteltu kirkossa useiden vuosikymmenien aikana. Esillä ovat olleet muun muassa käsitteet diakonaatti ja kolmisäikeinen virka. Diakonaatista ei virallisissa papereissa enää puhuta, eikä virasta ole tulossa kolmisäikeistä eli yhtä virkaa, jolla on kolme ilmenemismuotoa: piispa, pappi ja diakoni.
Kirkkohallituksen esitys on valmisteltu aiempien päätösten ja lausuntojen pohjalta. Lähtökohtina ovat olleet kirkon tulevaisuuden tarpeisiin vastaaminen ja kirkon työntekijöiden vahva ammatillinen erityisosaaminen. Tavoitteena on luoda virkaratkaisu, joka on realistinen sekä hallinnon ja talouden että virkateologian näkökulmasta.