Kirkkohallituksen toiminnallisen osaston johtaja Pekka Huokuna käytti poikkeuksellisen puheenvuoron kirkolliskokouksen täysistunnossa.
Myöhään torstai-iltana käsiteltiin uutta diakoniavirkaa koskevien säännösten lisäämisestä kirkkolakiin ja -järjestykseen. Huokuna käytti asiassa viimeisen puheenvuoron monen muun jälkeen. Aiempia puheenpitäjiä kuunneltuaan hän sanoi uskovansa, ettei kirkolla ole tarvittavaa tahtoa viedä asiaa läpi. Hän sanoi jopa, että olisi viisasta hylätä esitys ja jättää se lakivaliokuntaan lähettämättä.
Erityiseksi Huokunan puheenvuoron tekee se, että hän oli itse kirkkohallituksen esityksen esittelijänä. Huokunan laatima linjaus oli myös alun perin diakonin uudistuksen taustalla. Esitys oli valmisteltu kirkkohallituksessa viranhaltijatyönä edellisten mietintöjen ja esitysten pohjalta.
Kysymys diakonaatista tai diakonivirasta on pyörinyt kirkon päätöksentekoelimissä jo vuosikymmeniä ja valmista ei tule. Tähän nähden Huokunan syvää kyllästymistä osoittanut reaktio ei ole täysin yllätyksetön. Hän kertoi kirkolliskokousedustajille asian valmistelun alkuvaiheista ja siitä, miten hän oli löytänyt vielä yhden polun, jolla kokonaisuutta voisi yrittää eteenpäin.
– Se on katsottu, se ei vie perille, turhautunut Huokuna jatkoi.
Hänen mielestään asiaan ei pitäisikään palata tällä vuosikymmenellä.
– Leninin 100-vuotiskuolinvuoden olisi paras aika asian arviointiin, Huokuna sanoi täysistuntosalin puhjetessa nauruun.
Lenin kuoli vuonna 1924.
Diakoniaviran pohdinnassa on suoritettu myös arvio päätöksen vaikutuksista lapsiin.
– Sillä ei ole välittömiä vaikutuksia lapsiin. Näyttää siltä, että sillä ei ole välittömiä vaikutuksia mihinkään muuhunkaan, Huokuna päätti.
Asia lähetettiin lakivaliokuntaan, jolle perustevaliokunta antaa lausunnon.