Kilikello kertoo pienimmillekin: kirkkomuskari alkaa. Puolessa tunnissa ennätetään lämmitellä itseä rytmikäsillä, etsiä laatikossa piileskelevää nalle Nupposta, laulaa, liikkua ja lorutella. Tulla huomatuksi, omalla nimellä.
Kirkkomuskaritarjontaa on vauvoista eskareihin. Yksi tai useampi ryhmä kokoontuu viikoittain noin puolissa Suomen seurakunnista, osa avoimina, osaan ilmoittaudutaan. Osa on ilmaisia, osa maksullisia. Vetäjät ovat vähintään joko varhaiskasvatuksen tai musiikin ammattilaisia.
STEP-kouluttajan ja lasten ja nuorten keskuksen musiikkituottajan Riikka Jäntin mukaan osallistujia on viikoittain jopa 10 000. Tarkkaa määrää on vaikea arvioida, sillä kirkkomuskarille ei ole kirkon tilastoissa omaa paikkaa, kuten vaikkapa päiväkerhoryhmille.
– Viimeisimmässä kirkon nelivuotiskertomuksessa todetaan alle kouluikäisten määrän vähentyneen. Kirkkomuskarilaisia ei edes mainita, vaikka näppituntuma on, että heitä on viikoittain nyt ainakin yhtä paljon kuin päiväkerholaisia ja pyhäkoululaisia aiemmin yhteensä, Jäntti sanoo.
Liisa Soiniolla ryhmiä on viikossa 13, niissä lapsia 185, aikuisia 132. Lisäksi hän vetää kahta GospelKids-kuoroa. Tulijoita olisi enemmänkin, etenkin alle 3-vuotiaiden ryhmiin.
– Noin puolivuotiaita on jonossa parikymmentä. Kuoroihinkin tuntuisi innostuvan sanan kulkiessa puolet päiväkotiryhmistä. Resurssit eivät vain riitä kaikkeen.
Ryhmäkoon Soinio yrittää rajata kymmeneen, mutta vaikeaa on jättää jonoon yhtä lasta tai tauon jälkeen johonkin ryhmään pyrkivää vanhaa tuttua. Monilla suhde jatkuu vuosia.
CAMILLA POUTTU ja Theo, 2 v. 8 kk, ovat käyneet Tapiolan kirkkomuskarissa reilun vuoden, vaikka eivät enää edes ole tapiolalaisia. Muskari vetäjineen tuli tärkeäksi Theon nyt 10-vuotiaan siskon ollessa pieni. Pouttu pitää tärkeänä kirkkomuskarin lapselle tarjoamaa mahdollisuutta kokea ja ilmaista musiikkia eri tavoin. Yhtä tärkeää on yhteisöllisyys.
– Etenkin ainoat lapset ja he, joilla ei ole samanikäistä sisarusta, saavat tutustua ja ihmetellä toisiaan. Aikuiselle tärkeää on yhteys muihin vanhempiin. Muskarin jälkeen Tapiolassa voi jatkaa yhdessäoloa toisessa tilassa. Parhaimmillaan syntyy pitkäikäisiä ystävyyksiä. Vetäjäänkin.
– Mukavaa on sekin, että tänne voi tulla ihan sellaisena kuin on, vaikka univaatteissa.
Kynnys on matala siksikin, ettei muskarissa puhuta liiaksi ”kirkkoa”. Se voi vahvistaa muutakin seurakuntayhteyttä. Toimintaan tehty Lasten keskuksen materiaali, samoin kuin muskariopettajien ammattitaito, on muovannut myös jumalanpalveluselämää niin sanoitusten kuin toimintatapojen osalta: lapsi tarpeineen huomioidaan seurakuntalaisena. Lapsenkokoiset laulut sopivat hyvin aikuisellekin.
– Hengellisyyden välittämiseen ei tarvita aina tiettyjä sanoja. En esimerkiksi osaa pitää jotain laulua hengellisenä tai ei-hengellisenä. Hengellisyyttä viestii vaikkapa laulu pikku pupusta, joka saadaan turvaan, Liisa Soinio sanoo.
Ydin on Soinion mukaan musiikin ilossa ja lumossa.
– Itselleni musiikki on ollut elämää kantava voima. Sitä toivon voivani välittää.
SUURI MERKITYS kirkkomuskarissa on myös kohtaamisilla.
– Aika pysähtyy, kun kyykistyt luoksesi tulleen lapsen eteen ja katsot häntä silmiin. Siinä on jotain pyhää.
Muskariope korostaa olevansa myös aikuisia varten.
– Aikuiselle kirkkomuskari on usein arjen voimavara. Itselleni on tärkeää saada tutustua perheisiin, antaa aikaa kohtaamisille, olla rinnalla kulkija.
Ilmoita asiavirheestä