Lounaisessa Hämeessä sijaitsevan Jokiläänin seurakunnan kirkkovaltuusto valitsi heinäkuussa seurakunnan ensimmäiseksi vakituiseksi kirkkoherraksi Teemu Salmisen. Suljetussa lippuäänestyksessä seurakunnan vt. kirkkoherra Salminen sai 12 ääntä ja seurakunnan kappalainen Ilkka Wiio 9 ääntä.
Vaali käytiin tehtävään aikaisemmin hakeneiden kesken sen jälkeen, kun kesäkuussa tehtävään valittu Matti Helin ilmoitti, ettei ota tehtävää vastaan.
Salmisella on taustalla uraa kaupallisen alan tehtävissä. Hän työskenteli yhteensä 12 vuotta myynnin, markkinoinnin ja logistiikan parissa Iittalan, Arabian ja Hackmanin tavaramerkkien palveluksessa. Papiksi hän lähti lukemaan vasta kolmekymppisenä.
– Vaihdoin huomattavasti vaativampaan myytävään tuotteeseen, Salminen sanoo ja viittaa kirkon ”tuotteisiin” uskoon ja luottamukseen.
Työ kaupallisella alalla on antanut hyviä valmiuksia myös kirkolliseen työhön. Merkonomitaustalla osaa keskustella taloushallinnon ihmisten kanssa, ja myynti- ja markkinointiosaaminen auttaa ymmärtämään ”asiakkaiden” eli seurakuntalaisten tarpeita. Vaikka pelastuksen sanoma on selvä, on sitä jatkuvasti sanoitettava uudelleen.
– Sanomaa pitää innovatiivisesti paketoida uudelleen, jotta se pysyy vastaanotettavana. Kaupallinen koulutus on auttanut minua tässä, Salminen sanoo.
”Tuomiokapituli teki rohkean liikkeen,
kun lähetti minut tehtävään
ilman muodollista pätevyyttä.”
SALMINEN ON työskennellyt papiksi valmistumisensa jälkeen Valkeakoskella, Tampereella ja Sääksmäellä useissa tehtävissä, jotka ovat liittyneet muun muassa kasvatukseen ja diakoniaan. Matkan varrella useampikin kollega ehti vihjata hänelle, että kirkkoherraksi hän tulee vielä päätymään. Alitajunta pisti asiassa hanttiin niin, että pastoraalitutkinnon tekeminen siirtyi ja siirtyi.
Jokiläänin seurakunta muodostettiin vuoden alussa yhdistämällä Jokioisten, Ypäjän ja Humppilan seurakunnat. Kun Jokioisten seurakunnan edellisessä kirkkoherran vaalissa valittu irtisanoutui vt. kirkkoherran tehtävästään, Salminen myi itsensä tehtävään muutoksen johtajana.
– Minulla ei ollut muuta muodollista pätevyyttä kuin keskikehon tukevuus. Tuomiokapituli teki rohkean liikkeen ja lähetti minut tehtävään.
Sittemmin Salminen on työn ohessa hoitanut kaikki kirkkoherran virkaan tarvittavat akateemiset muotovaatimukset kuntoon. Virkaa hän päätti hakea, koska sai seurakuntalaisilta siihen kannustusta ja koska koki työnsä Jokiläänin seurakunnassa olevan vielä kesken. Kolmen seurakunnan yhdistäminen on haastava muutosprosessi, jossa on tärkeä saada aikaiseksi myös jatkuvuuden kokemus.
Salminen sanoo, että liitosprosessin ohjausryhmässä on ollut hyvä ja eteenpäin katsova henki. Hän kiittää myös luottamushenkilöitä hyvästä yhteistyöstä.
Kiinnostus uutta seurakuntaa kohtaan on ollut positiivista, mikä näkyi myös tammikuussa pidetyissä seurakuntavaaleissa. Äänestysprosentti oli peräti 19,4. Luottamushenkilöt valittiin viideksi vuodeksi, eikä Jokiläänin seurakunnassa pidetä vaaleja marraskuussa.
”Erityisesti siunaustilaisuuksissa on
läsnä vahvaa merkityksellisyyttä.”
RIPPIKOULUJEN PITÄMISESTÄ Salminen kertoo nauttivansa. Nuorten kanssa on mukava ihmetellä uskon aarteistoa, ja nuorten vilpittömästi esittämät kysymykset rikastuttavat myös omaa uskoa. Keskusteluissa havahtuu itsekin johonkin uuteen asiaan tai näkökulmaan, jolloin oma teologia kehittyy.
Jumalanpalvelukset ja saarnaaminen ovat samaa jatkumoa rippikoulun kanssa. Niissäkin voi esittää kutsun tulla yhdessä ihmettelemään Jumalan moninaista todellisuutta.
– Sen sijaan, että toitotettaisiin yhtä oikeaa totuutta, pitäisi jokaista rohkaista löytämään oma merkityksellinen vastaus. Ketään ei saa jättää ilman vastausta, mutta oleellista on, että lopullinen vastaus löytyy sisäisesti.
– Koen myös kirkolliset toimitukset tärkeäksi osaksi työtä, erityisesti siunaustilaisuudet. Niissä on läsnä vahvaa merkityksellisyyttä.
Salminen sanoo, että johtajana hän on valmentaja, joka haluaa vahvistaa yhteistä oppimista. Silloin tapahtuu kasvua, innostumista ja rohkaistumista. Hänellä on tiimivalmentajan taustaa ja osaamista myös ratkaisukeskeisessä lyhytterapiassa.
Entä paperin pyöritys, miten se sopii tähän kaikkea innostumista korostavaan lähestymistapaan? Kirkkoherran työssä on myös byrokratiaa ja hallintoa. Salmisen vastaa kertomalla muiston viisivuotiaasta Teemusta.
– Minulla oli tyhjä lääkärilaukku ja siellä pieni leikkivasara. Kuljin lähiympäristössä hakemassa leikkikavereita pitämään kokousta.
Vakavasti puhuen Salminen korostaa hallintoa johtamisen välineenä. Jos se joillekin saattaakin olla lähes pakkopullaa, häntä hallintokin innostaa ”lähes yhtä paljon kuin saarnan valmistelu tai opetushetken pitäminen”.
Puhelinhaastattelussa Salmisesta välittyy innostuva ja moneen suuntaan kurottautuva kuva. Hän sanoo tiedostavansa, että kirkkoherrana hän ei voi osallistua kaikkeen samalla tavalla kuin tähän asti. On priorisoitava tehtäviä.
– Johtaminen on tietysti kaikkein tärkein kirkkoherran tehtävä, ja muut tehtävät ovat tälle alisteisia.
KANGASALALLA SYNTYNYT ja Hämeenlinnan Vanajassa varhaislapsuutensa elänyt Salminen on kiertänyt koko ikänsä Hämeen eri kolkkia. Nyt hän on asettunut Jokioisille, jossa maisemallisesti on paljon samaan kuin lapsuuden maisemissa. On navetat ja pellot, joissa näkyy vuodenkierto joka päivä. Maisemasta puuttuu ainoastaan iso vesialue, jota savipeltojen läpi hitaasti kulkeva Loimijoki sentään jonkin verran korvaa.
Salminen kertoo, että hän toteuttaa pitkäaikaista unelmaansa omenapuun kasvun muodossa. Omenapuun lajikkeen mukainen kasvattaminen vaatii pitkäjänteisyyttä, mutta oman talon pihalla siihen on aikaa. Pyhiinvaellukset, hiljaisuus, ikonit, luonto ja ruoan valmistaminen ystäville kertovat samasta hiljaisuutta ja hidasta etenemistä korostavasta ajattelusta.
Salminen osti muutama vuosi sitten talon Jokioisilta. Se on kuulemma ”kuolinmökki”, jossa on kaikki se, mitä Teemu Salminen elämältä tällä hetkellä tarvitsee. Jokiläänin seurakunnassa hän aloittaa kirkkoherran virassa 1.10.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä