Kotimaan sarjassa Kirkko ja minä ihmiset eri puolilta Suomea kertovat elämästään ja suhteestaan paikalliseen kirkkoon. Tällä kertaa äänessä on yliopettaja Pekka Iivari Kemijärveltä.

”Kemijärven KIRKKO ja sen historia tulivat minulle läheisiksi jo hyvin varhain. Arkkitehti Bertel Liljeqvist on minulle kaukaista sukua, ja ukkini Eino Liljeqvist työskenteli suntiona 1930-luvun alkupuolella Kemijärven nykyistä edeltävässä kirkossa.

Äitini muisteli usein, kuinka kiipeili omin päin tapulin portaissa ukin kiellosta huolimatta. Kemijärven kirkko, tapuli ja vanha pappila ovat teemoina useassa äitini öljyvärimaalauksessa.

Minä istuin usein lehterillä äitini laulaessa kirkkokuorossa. Myös konfirmaationi oli Kemijärven kirkossa.

En ole kokenut olevani erityisen hengellinen, mutta olen alkanut käydä kirkossa viime vuosina. Myös äitini kuolema viime toukokuussa lähensi suhdettani kirkkoon.

Kesällä aloimme seurustella kihlattuni kanssa. Meille on tärkeää rakkautemme hyväksyminen Jumalan siunauksen kautta. Se on lupaus ja vahvistus sitoutumisesta sekä toisesta huolehtimisesta. Suureksi iloksemme kirkkoherra Pentti Tepsa siunasi kihlauksemme Kemijärven kirkossa kesken itsenäisyyspäivän tapahtumien. Toiveemme olisi, että hän myös vihkisi meidät siellä tänä vuonna.

Pekka Iivari. Kuva: Sirpa Masalin

LAPSENA KUULEMANI sotakertomukset siivittivät minua tutkimaan sotiemme historiaa. Nykyistä edeltävä kirkkorakennus sekä niin kutsuttu uusi pappila paloivat Lapin sodassa lokakuussa 1944. Kuin ihmeen kaupalla vanha tapulimme sekä vanhan pappilan rakennus säästyivät.

Tapuli on keskustaajamamme rakennushistoriallinen symboli. Monet kaatuneet saksalaiset saivat jatkosodan aikana leposijansa Kemijärven kirkkomaasta tapulin vierestä. Olen pohtinut, vaikuttiko tämä tapulin säästymiseen. Halusivatko saksalaiset jättää uuden elämän aineksia siltä varalta, ettei Neuvostoliitto valtaakaan Lappia? Jokin viesti tähän on kuitenkin kätketty.

Muistan kun vuonna 1974 pyöräilin tapulin 200-vuotisjuhlaan. Myös 70–80-lukujen vaihteessa tapulin peruskorjauksessa löytynyt lapsimuumio askarrutti mieltäni.

Kirkko ja seurakunta rakensivat omalta osaltaan osallisuutta ja yhteisöllisyyttä talvisodan, jatkosodan ja Lapin sodan runtelemalle Kemijärvelle. Suomi oli Neuvostoliiton paineen alla sisäisten levottomuuksien uhatessa yhteiskuntarauhaa. Oli rauhoittavaa huomata, ettei meitä lännessä unohdettu.

Nyt demokraattisten maiden yhteisöllä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tukea Ukrainaa sen sotaponnisteluissa ja jälleenrakentamisessa. Toivottavasti ukrainalaiset tuntevat olonsa turvalliseksi meillä. Osaavatko he tulla myös seurakuntalaisiksi? Siinä voisi olla opastuksen paikka. Kirkon, seurakunnan ja kaupungin elinvoima kulkevat käsi kädessä.”

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!