Kirkko ja minä: Entisen kanttorin laulama Herran siunaus tuntuu edelleen viipyvän holveissa

Tämä juttu kuuluu Kotimaa-lehden sarjaan Kirkko ja minä. Siinä ihmiset eri puolilta Suomea kertovat elämästään ja suhteestaan paikalliseen kirkkoon. Tällä kertaa äänessä on eläkkeellä oleva kieltenopettaja Riitta Tiensuu Nurmeksesta.

”Pyrin käymään messussa joka pyhä, joten minulla on paljon muistoja Nurmeksen kirkosta. Mieleeni on jäänyt erityisesti liian nuorena kuolleen, rakastetun kirkkoherramme Raimo Kemppaisen siunaustilaisuus vuonna 2010. Syöpä vei koko kaupungin alueella pidetyn ja helposti lähestyttävän Ramin 56-vuotiaana. Se oli yhteisöllemme iso menetys, ja saattoväkeä oli paljon.

Minut on aikanaan konfirmoitu tässä kirkossa, samoin kolme poikaamme. Mieheni ja minut vihittiin täällä avioliittoon pimeänä marraskuisena lauantaipäivänä 40 vuotta sitten. Kirkko kynttilöineen oli tunnelmallinen.

Kirkossamme on järjestetty kahdet hengelliset kesäjuhlat, vuonna 2005 Uusheräyksen Kesäseurat ja vuonna 2006 Sanan Suvipäivät. Tilaisuuksien tunnelma oli ainutlaatuinen. Jo juhlia valmistellessa syntyi erityinen yhteys niin vanhoihin tuttuihin kuin näiden järjestöjen ihmisiinkin. Juhlien aikana kirkossa järjestettiin useita tilaisuuksia ja mieleeni jäi iloinen, lämmin tunnelma.

Toimin aikanaan yli 20 vuotta seurakunnan luottamushenkilönä. Minulle on tärkeää kristittyjen yhteys yli herätysliikerajojen ja työalarajojen. Yhteiseen messuun olemme kaikki tervetulleita.

Minua on puhutellut joidenkin uskollisten kirkossakävijöiden esimerkki. He ovat tulleet kirkkoon voimien hiipumisesta huolimatta, ja heille on tuotu ehtoollinen penkkiin. Nämä hetket ovat liikuttaneet minua syvästi.

Kirkon tulevaisuus on Jumalan käsissä. Haluan olla rakentamassa seurakuntaa, jossa rukoillaan eikä toimita vain oman viisauden ja todennäköisyyslaskelmien pohjalta. Evankeliumi kuulukoon kirkkaana! Saamme kuitenkin julistaa sitä erilaisilla, uusilla ja yllättävilläkin tavoilla.

Jeesus on ihan oikeasti tullut pelastamaan meidät ja maailman. Hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa ovat perusta. Hyvää moraalia ja etiikkaa voidaan julistaa monelta pohjalta, mutta toivomme ydin on Jeesuksessa. Emme saa kuitenkaan kuvitella, että juuri minun tulkintani tästä kaikesta olisi ainoa oikea.

Kirkossamme palaa rukouskynttilä Ukrainalle. Olen eläkkeellä oleva venäjän- ja saksankielen opettaja. Venäjää taitavana olen saanut opettaa ukrainalaisille pakolaisille suomea.

Olen mukana kirkkokuorossa. Laulamme messuissa ja teemme yhteistyötä myös ortodoksisen kirkkokuoron kanssa.

Kun kanttorimme Mikko Juntunen lähti Nurmeksesta Joensuuhun, hän lauloi viimeisessä messussaan meille parvelta Herran siunauksen. Se kosketti sydäntä ja jätti lämpimän muiston. Kun katson urkuparvelle, tuo siunaus tuntuu edelleen viipyvän kirkon holveissa.”

Riitta Tiensuu 
Kuvat: Emilia Karhu

Nurmeksen kirkko

Uusgoottilainen kirkko on rakennettu vuosina 1893–1896. Arkkitehtina toimi Frithiof Mieritz.

Kirkossa on 2200 istumapaikkaa ja sen torni ulottuu 55 metrin korkeuteen. Pohjois-Karjalasta löytyy vain yksi tätä korkeampi rakennus eli Outokummun Keretin kaivostorni.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliKolumni: Löllöluterilainen karttaa paastoa, joka on luopumista, ja viettää mieluummin paastonaikaa
Seuraava artikkeliNäkökulma: Tulisiko myös avaruus­olennoille saarnata evankeliumia?

Ei näytettäviä viestejä