Erityinen herkkyys ja pitkään jatkuneet uniongelmat saivat kasvatustieteen tohtori ja toimittaja Elina Raution kiinnostumaan ylisukupolvisista traumoista ja taakkasiirtymistä. Hän sukeltaa kiinnostavalla tavalla isänsä äidin eli Ertta-mamman elämäntarinaan kirjassaan Perinkö sinulta traumoja.

Kirjaa tehdessä Raution eteen avautuivat vähitellen Ertan Viktor-isän alkoholismi, Viipurin evakon sotatraumat, Ertan johtaman lastenkodin tulipalo, avioliitossa koettu yksinäisyys sekä vääristynyt hengellinen vallankäyttö, johon mamma eräässä vapaan suunnan seurakunnassa törmäsi.

Introvertista, lapsenlapsille etäiseksi jääneestä, aina hillitystä ja nuorena sairastuneesta isoäidistä paljastui myös lämpöä ja syvä kutsumus huolehtia orpolapsista. Riipaiseva on Raution kysymys, miten mamman elämä olisi muuttunut, jos hänellä olisi ollut mahdollisuus traumojensa käsittelyyn.

Fiktiivisissä luvuissa Rautio eläytyy herkkävaistoisesti Ertan elämän tärkeisiin hetkiin. Muissa luvuissa hän kerii auki suvun tarinaa ja traumoja ja tekee niiden pohjalta oivalluksia omasta psyykestään ja elämästään.

Prosessi auttaa Rautiota hyväksymään paremmin elämään kuuluvaa kipua ja arvaamattomuutta. Hän saa myös lohtua mielikuvasta, jossa hän on säikky lammas, joka kokee helposti uhkaa, mutta voi levätä Hyvän Paimenen lähellä joka solullaan turvassa.

Kiinnostavan lisäkulman traumoihin ja niistä vapautumiseen tuovat Raution pohdinnat adoptiolapsensa taustan vaikutuksesta tämän elämään.

Raution mukaan vanhemmankin traumataustaisen lapsen ja nuoren tunneilmaisuun tulisi suhtautua kuin kurkku suorana huutavaan vauvaan. Terve aikuinen ei suutu vauvalle tai komenna tätä olemaan hiljaa, vaan pyrkii tyynnyttämään lapsen, selvittämään itkun taustalla olevan tarpeen ja vastaamaan siihen.

Kirja on kauttaaltaan hyvin ja sujuvasti kirjoitettu. Se tarjoaa tietoa, tunnetta ja ajattelemisen aihetta.

Lue myös: