Tuomiorovasti Päivi Vähäkankaan ja kirjailija Auli Viitalan keskustelukirjassa Suurin niistä on vapaus on kiinnostava lähtöasetelma. Uskonnottomana varttunut Viitala on aikuisella iällä valinnut kristinuskon ja haluaa tulla kastetuksi. Koko elämänsä tiiviisti kirkon vaikutuspiirissä kasvanut Vähäkangas taas on luvannut lähteä oppaaksi matkalle.

Kirjailijan ja tuomiorovastin ajatustenvaihto alkoi ennen Viitalan kastetta ja jatkui sen yli kaikkiaan parin vuoden ajan. Kirja on koottu näistä keskusteluista teemoittain eteneväksi kokonaisuudeksi.

Luvuista yksi käsittelee uskontunnustusta, toinen kuolemaa, kolmas kristityn vastuuta, neljäs kirkon olemusta ja niin edelleen. Sisällysluetteloa voisi käyttää rippikoulun päiväohjelmana, ja aikuisrippikoulun lukemistoksi kirjaa voikin varauksetta suositella. Mikään oppikirja teos ei varsinaisesti ole, mutta henkilökohtaisten pohdintojen lomassa käsitellyksi tulevat kuin huomaamatta kristinuskon perusteet.

Kirjoittajat eivät pelkää kertoa omia mielipiteitään ja ovat taitavia perustelemaan näkemyksensä. Mukana on teräviä havaintoja nykykirkosta ja sen asemasta yhteiskunnassa sekä Jumalaa kohti kurottelevaa pohdintaa, jonka vilpittömyys vetoaa.

Tällaista keskustelua kirkkoon ja kirkosta kaivattaisiin enemmän: sitä ei käydä varoen ja sopivan rajoja jatkuvasti peläten vaan aidosti totuutta etsien ja kuitenkin typerää ehdottomuutta välttäen. Kristityn elämä on matkantekoa, kuten Viitala kirjan lopussa toteaa, ja sillä matkalla on vapaus myös muuttaa mieltänsä.

Auli Viitala ja Päivi Vähäkangas: Suurin niistä on vapaus. Vuoropuhelua kristinuskosta. Vastapaino 2026. 250 sivua.